Sinne meni eka oma konsertti. Biisejä tuli Kuulalta, Sibeliukselta ja O. Merikannolta ja oli kyllä kertakaikkisen hauskaa. Yleisöäkin oli oikein kivasti ja ilmeisesti heilläkin oli hauskaa huudoista päätellen (joo ymmärrän sen verran bulgariaa että osaan erottaa sadattelut onnitteluista).
Ennakkoasetelmat oli kyllä aika mielenkiintoiset, kun halusin tosiaan esittää suomalaista musiikkia bulgarialaiselle yleisölle. Kaludi oli ihan messissä, mutta Parvanov ei oikein ymmärtänyt kytöä tehdä tällaista konserttia. Teinpä kuitenkin. Itselleni oli tavoitteena tehdä mahdollisimman vaikea ohjelmisto, jotta kehittyisin eteenpäin laulajana, ja samalla saisin tuotua jotain uutta tähän musiikkiympyrään, jota akatemiaksikin kutsutaan.
Ilokseni sain huomata, että yleisö oli jopa hieman vaikuttunut esityksestä. Tuli paljon positiivista palautetta ja ylistystä vapaasta laulutavasta ja lavaolemuksesta. Itsestä ei kyllä ihan siltä tuntunut, kun jännitti aika railakkaasti. Olen kuitenkin onnellinen että sain harjoiteltua hyvin ja taudista huolimatta suoritettua aika mukavan ohjelmiston. Seuraavaksi aletaankin hieroa 7.6. konsertin ohjelmistoa, jossa pitäisi esittää La Traviatasta duetto Un Di Felice ja mahdollisesti Recondita Armonia Toscasta. Työ se ei lopu koskaan.
lauantai 28. toukokuuta 2011
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Ihanuuksien rovio
Kaikki meni hienosti siihen asti kunnes...
Nuopposen Mikko kävi täällä kylässä. Otti laulutunteja Kaludilta ja oli ihan hauskaakin siinä samalla voittaa Suomen kanssa jääkiekon maailmanmestaruus, ja samalla vähän naljailla paikallisille ruotsalaisille, jotka sankoin joukoin seurasivat ottelua samaisessa Irkkupubissa. Peter syytti maamiehiään häviöstä, koska joutui kokemaan nöyryytyksen yksin =)
Mikko kävi pyörähtämässä Varnassa Kaludin kanssa keikalla ja kun hän saapui takaisin olikin jo kakka alkanut osua tuulettimeen. Olo muuttui yhdessä yössä maailman valtiaasta veltoksi olmiksi. En tiennyt vielä siinä vaiheessa mikä iski, mutta en pystynyt menemään aamulla kouluun. Ei ollut kertakaikkiaan voimia sellaiseen. Kävin koululla kääntymässä, mutta palasin nopeasti apteekin kautta takaisin kotiin, ja nukuin pari tuntia lisää. Olo siitä vähän helpotti ja menimmekin Mikon kanssa ottamaan ilta-aurinkoa, ja tarkastamaan paikalliset Mr. ja Ms. Academia -missikisat.
Kun palasimme sieltä, alkoi kauhea horkka. Tärisin niin etten meinannut pysyä sängyssä ja tämän tästä piti juosta vessassa. Taistelin yön kuumetta vastaan; välillä täristen välillä hikoillen. Taistelin itseni kotosuomeen seuraavana aamuna ibuprofeenin voimalla, mutta oli kyllä vähintäänkin mieleenpainuva matka. Onneksi Aikki tuli hakemaan kentältä, ettei tarvinnut julkisilla kikkailla kotiin. Kannoin nimittäin Istanbulin Bosphoruksen peltitehtaan toisen reissun ostokset kotiin, ja tavaroilla oli painoa kaikkiaan 39kg. Nukkumaan ja nappia huuleen.
Seuraavana päivänä käväisin sitten lääkärissä, joka totesi että antibioottia huuleen ja sairaslomaa. Jos jatkuu niin sitten näytteen ottoon. Söin sitten kuurin loppuun ja olo on nyt jolteensakin normaali. Jäi vaan viimeinen oopperajuhlakuoron leiriviikonloppu väliin. Taistelin kotona tavaroitani pakkaillen ja välillä uutta kämppää tarkastellen. Muutto tapahtuu sillä välin, kun olen täällä joten piti olla tarkkana ettei mene herkät NHT:t esim. muutossa rikki.
Lämmittelin itseni tiistaina kansallisoopperan lisäkuoron koelauluun, joka ei nyt ihan huonosti mennyt, mutta terveenä olisin ollut varmasti parempi. Onneksi olkoon vaan Elorannan Joonakselle, joka sai vakipaikan kuorosta samaisissa skaboissa. Nyt vaan tässä jännitetään, että pystynkö ylihuomenna laulamaan konsertin koululla. Ääni on ihan ruvella, eikä kroppakaan ole kyllä sitä mieltä että tukea moiselle suoritukselle löytyisi. Katsotaanpa huomen aamuna mikä meno meininki, mutta vähän tuntuu siltä taas että lyödään lyötyä. Edellisellä kerralla, kun olin KO:n koelaulussa, en vielä oikein osannut, ja siitä kaksi kertaa olen ollut kipeänä. Siksi ajattelin, että nyt menen enkä valita. Hittusen potuttaa, mutta kaippa se on kropan tapa sanoa että hidastappa ukko nyt vähän. Silmissä siintääkin jo elokuinen kalareissu harria ja siikaa narraamassa...
Nuopposen Mikko kävi täällä kylässä. Otti laulutunteja Kaludilta ja oli ihan hauskaakin siinä samalla voittaa Suomen kanssa jääkiekon maailmanmestaruus, ja samalla vähän naljailla paikallisille ruotsalaisille, jotka sankoin joukoin seurasivat ottelua samaisessa Irkkupubissa. Peter syytti maamiehiään häviöstä, koska joutui kokemaan nöyryytyksen yksin =)
Mikko kävi pyörähtämässä Varnassa Kaludin kanssa keikalla ja kun hän saapui takaisin olikin jo kakka alkanut osua tuulettimeen. Olo muuttui yhdessä yössä maailman valtiaasta veltoksi olmiksi. En tiennyt vielä siinä vaiheessa mikä iski, mutta en pystynyt menemään aamulla kouluun. Ei ollut kertakaikkiaan voimia sellaiseen. Kävin koululla kääntymässä, mutta palasin nopeasti apteekin kautta takaisin kotiin, ja nukuin pari tuntia lisää. Olo siitä vähän helpotti ja menimmekin Mikon kanssa ottamaan ilta-aurinkoa, ja tarkastamaan paikalliset Mr. ja Ms. Academia -missikisat.
Kun palasimme sieltä, alkoi kauhea horkka. Tärisin niin etten meinannut pysyä sängyssä ja tämän tästä piti juosta vessassa. Taistelin yön kuumetta vastaan; välillä täristen välillä hikoillen. Taistelin itseni kotosuomeen seuraavana aamuna ibuprofeenin voimalla, mutta oli kyllä vähintäänkin mieleenpainuva matka. Onneksi Aikki tuli hakemaan kentältä, ettei tarvinnut julkisilla kikkailla kotiin. Kannoin nimittäin Istanbulin Bosphoruksen peltitehtaan toisen reissun ostokset kotiin, ja tavaroilla oli painoa kaikkiaan 39kg. Nukkumaan ja nappia huuleen.
Seuraavana päivänä käväisin sitten lääkärissä, joka totesi että antibioottia huuleen ja sairaslomaa. Jos jatkuu niin sitten näytteen ottoon. Söin sitten kuurin loppuun ja olo on nyt jolteensakin normaali. Jäi vaan viimeinen oopperajuhlakuoron leiriviikonloppu väliin. Taistelin kotona tavaroitani pakkaillen ja välillä uutta kämppää tarkastellen. Muutto tapahtuu sillä välin, kun olen täällä joten piti olla tarkkana ettei mene herkät NHT:t esim. muutossa rikki.
Lämmittelin itseni tiistaina kansallisoopperan lisäkuoron koelauluun, joka ei nyt ihan huonosti mennyt, mutta terveenä olisin ollut varmasti parempi. Onneksi olkoon vaan Elorannan Joonakselle, joka sai vakipaikan kuorosta samaisissa skaboissa. Nyt vaan tässä jännitetään, että pystynkö ylihuomenna laulamaan konsertin koululla. Ääni on ihan ruvella, eikä kroppakaan ole kyllä sitä mieltä että tukea moiselle suoritukselle löytyisi. Katsotaanpa huomen aamuna mikä meno meininki, mutta vähän tuntuu siltä taas että lyödään lyötyä. Edellisellä kerralla, kun olin KO:n koelaulussa, en vielä oikein osannut, ja siitä kaksi kertaa olen ollut kipeänä. Siksi ajattelin, että nyt menen enkä valita. Hittusen potuttaa, mutta kaippa se on kropan tapa sanoa että hidastappa ukko nyt vähän. Silmissä siintääkin jo elokuinen kalareissu harria ja siikaa narraamassa...
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Olen ilmeisesti allerginen ruskealle pötkökasville
Eilen alkoi kuulemma kukkimaan joku ihmeen ruskea kasvi, jonka pötkömäisiä osia voi paistaa grillissä ja syödä. Tänä aamuna kaikki oli ihan kivasti, linnut lauloi, aurinko paistoi ja muutenkin oli voimaantunut fiilis. Kaikki tämä loppui, kun astuin pihalle ja astuin muutaman askeleen kohti laulutuntia. Keuhkot täyttyivät siitepölyllä ja alkoi karmea yskiminen. Ajattelin, että se on vain tilapäistä mutta vielä mitä. Laulutunnista meinannut tulla mitään, kun koko ajan pukkasi limaa pihalle. Kaludilla on ilmeisesti sama vaiva, koska hänkin valitteli samaa. Enpä ole varsinaisesti ollut allerginen millekään yleiselle vitsaukselle Suomessa, mutta nyt taisi sitten löytyä sopiva yksilö. Pitää varmaan käydä hakemassa cetriziniä apoteekistä, jos tämä vaikka onkin joku hemmetin koko kesän kukkiva vihulainen.
maanantai 9. toukokuuta 2011
Paikallisia tapoja osa "##¤"!
Päättivät sitten lyödä sähkötöiden takia aamulla sähköt poikki klo 8.00-16.30 väliseksi ajaksi kertomatta mitään esim. tän talon asukkaille. Vastapäisen talon asukkaita kyllä infottiin, mutta ei meitä. Tosi kiva yrittää käydä aamulla suihkussa, kun lämminvesivaraajassa oli just sen verran lämmintä vettä, että sai hiuksiin shampoot, ja hoitoaineen kohdalla se sitten loppuikin. Matafaka, enkä saanut edes aamukahvia keitettyä! Meinasin käydä pistämässä nuotion ja nokipannun tulille tohon takapihalle ihan kostoksi, mutta piti ehtiä tunnille niin en sitten ehtinyt.
Lisäksi tätä kirjoittaessani ammutaan taas oikeen urakalla satasia tossa patsaskukkulalla. Mä en kertakaikkiaan käsitä miten näillä voi olla varaa roimia noita täyskokosia pommeja ihan tolkuttomia määriä, ja vielä ilman mitään "taiteellista" suunnitelmaa, miten niitä ammutaan. Varmaan on pyydetty viranomaisilta lupa, ja varmaan on asianmukainen alkusammutuskalustokin käsillä, ja varmaan on kaikilla ampujilla tarvittavat luvat homman suorittamiseen. Tykit suoltaa jonkun 10min pommeja yhtäaikaa ilmaan sellaset määrät että on vaan ihme ettei kukaan loukkaannu tai tule aineellisia vahinkoja. Tarina kertoo, että Sunny Beachilla on joka päivä samanlainen mäiske, ja siellä molempia edellä mainittuja tapahtuu harva se päivä. Että sateenvarjo mukaan sitten vaan, jos sinne menette :)
Mä en ala enää mitään, tiskaan kritiikkinä yhteiskuntaa kohtaan, ja syön sitten salaatin!
Lisäksi tätä kirjoittaessani ammutaan taas oikeen urakalla satasia tossa patsaskukkulalla. Mä en kertakaikkiaan käsitä miten näillä voi olla varaa roimia noita täyskokosia pommeja ihan tolkuttomia määriä, ja vielä ilman mitään "taiteellista" suunnitelmaa, miten niitä ammutaan. Varmaan on pyydetty viranomaisilta lupa, ja varmaan on asianmukainen alkusammutuskalustokin käsillä, ja varmaan on kaikilla ampujilla tarvittavat luvat homman suorittamiseen. Tykit suoltaa jonkun 10min pommeja yhtäaikaa ilmaan sellaset määrät että on vaan ihme ettei kukaan loukkaannu tai tule aineellisia vahinkoja. Tarina kertoo, että Sunny Beachilla on joka päivä samanlainen mäiske, ja siellä molempia edellä mainittuja tapahtuu harva se päivä. Että sateenvarjo mukaan sitten vaan, jos sinne menette :)
Mä en ala enää mitään, tiskaan kritiikkinä yhteiskuntaa kohtaan, ja syön sitten salaatin!
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
Voihan neglect!
Onpas tullut taas pitkä tauko kirjottamisessa. On muka ollut niin kiire ja reissun päälläkin on tullut oltua ihan kiitettävästi. Kapelimestarin kanssa työskentelyä ja laulutunteja, ja olihan Adrian täällä vieraana neljä yötä viime viikolla kaiken kukkuraksi.
Pientä musiikkidraamaa täälläkin on meneillään, kun yksi sanoo ettei toinen osaa soittaa, ja pahoittaa mielensä paria päivää ennen konserttia. Aika perus =) Itselläni on kuitenkin konsertti tulossa 27.5. ja ilmeisesti myös 15.5. jos Kaludi niin käskee. En kyllä yhtään tiedä mitä siellä 15.pvä:n konsertissa pitäisi laulaa, mutta onhan tuota kamaa kertynyt aimo nippu tässä viikkojen saatossa. Pianonsoittokin jatkuu ja paneudumme nyt pelkästään tekniikkaan kappaleiden sorvaamisen sijasta. Pohjatyö kuntoon ja sillai.
Kävin katsomassa Suomessa Rushin konsertin joka oli aivan törkeän hyvä. Samalla pakkailin hieman kamoja tulevaa muuttoa varten. Muutaman viikon päästä sitten pitäisi panna kaikki kamat nippuun, jotta tavarat saadaan liikkeelle mahdollisimman helposti ilman minua. Varmaankin jotain pientä muuttoa ehtii jo seuraavalla reissulla tekemään, mutta koelaulu KO:n lisäkuoroon on tiistaina, joten pitää siihenkin koittaa keskittyä.
Tällä reissulla sain ensimmäistä kertaa kokea matkalaukkujen katoamisen matkalle. Pariisin Charles De Gaullen lentokenttä palkitsi lyhyestä vaihdosta hukkaamalla rinkkani johonkin. Sofian lentokentällä nosteltiin vain hartioita ja todettiin, että tämmöstä tää on. Täytin ilmoituksen, myöhästyin bussista, ja sain kaiken kukkuraksi kuulla, että kamat tulevat aikaisintaan sunnuntaina. Lento oli siis perjantaina. No, tuossa ne tunti sitten tuotiin minulle kotiin, mutta aika ihme touhua. Onneksi on matkavakuutus, joka korvasi vaihtovaatteiden ja tarpeellisten tarvikkeiden oston täällä päässä. Kaikki tavaratkin olivat miltei tyhjässä rinkassa tallessa, joten eipä mitään ihmeellistä tapahtunut.
Ajattelin piipahtaa ensi viikolla taas Istanbulissa, kun on muutama hetki vapaata. Päivät täällä alkavat käydä vähiin, joten pitää nyt yrittää pinnistää vielä kuukauden päivät ja sitten jatkaa tästä eteenpäin kohti Savonlinnan Oopperajuhlia. Tulen perjantaina takaisin ja työt alkavat maanantaina. Kai se on tätä laulajan arkea tämäkin, että pääsee viuhtomaan paikasta toiseen kuin viitapiru. Nyt kuitenkin tämä pirulainen ottaa ja raahaa hanuria korttelin ympäri. On jäänyt kuntoilu meinaan turhan vähälle viime aikoina ja kesäkin kolkuttelee ovella. Pitää nyt ainakin yrittää päästä jonkinlaiseen rantakuntoon. =)
Pientä musiikkidraamaa täälläkin on meneillään, kun yksi sanoo ettei toinen osaa soittaa, ja pahoittaa mielensä paria päivää ennen konserttia. Aika perus =) Itselläni on kuitenkin konsertti tulossa 27.5. ja ilmeisesti myös 15.5. jos Kaludi niin käskee. En kyllä yhtään tiedä mitä siellä 15.pvä:n konsertissa pitäisi laulaa, mutta onhan tuota kamaa kertynyt aimo nippu tässä viikkojen saatossa. Pianonsoittokin jatkuu ja paneudumme nyt pelkästään tekniikkaan kappaleiden sorvaamisen sijasta. Pohjatyö kuntoon ja sillai.
Kävin katsomassa Suomessa Rushin konsertin joka oli aivan törkeän hyvä. Samalla pakkailin hieman kamoja tulevaa muuttoa varten. Muutaman viikon päästä sitten pitäisi panna kaikki kamat nippuun, jotta tavarat saadaan liikkeelle mahdollisimman helposti ilman minua. Varmaankin jotain pientä muuttoa ehtii jo seuraavalla reissulla tekemään, mutta koelaulu KO:n lisäkuoroon on tiistaina, joten pitää siihenkin koittaa keskittyä.
Tällä reissulla sain ensimmäistä kertaa kokea matkalaukkujen katoamisen matkalle. Pariisin Charles De Gaullen lentokenttä palkitsi lyhyestä vaihdosta hukkaamalla rinkkani johonkin. Sofian lentokentällä nosteltiin vain hartioita ja todettiin, että tämmöstä tää on. Täytin ilmoituksen, myöhästyin bussista, ja sain kaiken kukkuraksi kuulla, että kamat tulevat aikaisintaan sunnuntaina. Lento oli siis perjantaina. No, tuossa ne tunti sitten tuotiin minulle kotiin, mutta aika ihme touhua. Onneksi on matkavakuutus, joka korvasi vaihtovaatteiden ja tarpeellisten tarvikkeiden oston täällä päässä. Kaikki tavaratkin olivat miltei tyhjässä rinkassa tallessa, joten eipä mitään ihmeellistä tapahtunut.
Ajattelin piipahtaa ensi viikolla taas Istanbulissa, kun on muutama hetki vapaata. Päivät täällä alkavat käydä vähiin, joten pitää nyt yrittää pinnistää vielä kuukauden päivät ja sitten jatkaa tästä eteenpäin kohti Savonlinnan Oopperajuhlia. Tulen perjantaina takaisin ja työt alkavat maanantaina. Kai se on tätä laulajan arkea tämäkin, että pääsee viuhtomaan paikasta toiseen kuin viitapiru. Nyt kuitenkin tämä pirulainen ottaa ja raahaa hanuria korttelin ympäri. On jäänyt kuntoilu meinaan turhan vähälle viime aikoina ja kesäkin kolkuttelee ovella. Pitää nyt ainakin yrittää päästä jonkinlaiseen rantakuntoon. =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)