takaisin argheen!

Tuntuipa kivalta vähän vierailla Suomessa ja möllötellä kotona normaalia enemmän. Saatiin oopperajuhlien reenit pois alta, ja Lohengrin olisi kaiketi koelaulettu onnistuneesti läpi. Olihan siinä urakkaa kerrakseen, kun nuo iän ikuiset väliäänet kummittelevat vieläkin unissa. Kivasti on saanut levätä ja ajatella välillä jotain muutakin, kuten progressiivisen musiikin vaikutusta ihmiskunnan hyvinvointiin ja maailman rauhaan.

Kiitokset vaan Timppikselle ja Kossulle, oli taas mukavaa progahdella. Keikka meni ihan kivasti, mutta pikkuisen raskasta meinasi paikka paikoin olla. Yleisö onneksi oli autuaan tietämätön siitä, millaista tuskaa keikan onnistumiseksi saatiin kokea. Pienen maistiaisen yleisö kuitenkin sai, kun Timppiksen joku härpäke päätti olla toimimatta juuri kriittisellä hetkellä. Jauhettiin Kossun kanssa sitten viitisen minuuttia The Weaponin introa, kun Timppis rassasi kitarakamppeita kuosiin. Elävää musiikkia ja sitä rataa...

Nyt pitäisi sitten aloittaa taas tämä vakavan musiikin tekeminen, kunhan Kaludi palaa Puolasta. Ilmeisesti on ollut komiaa Toscaa tarjolla, ja hommat olleet isollaan. Alankin seuraavaksi valmistaa toukokuun konserttia varten ison liudan suomenkielisiä liedejä, ja sitten parit aariat siihen päälle. Kaksi erillistä konserttia olisi tehtävänä, mutta onneksi kapelimestari Parvanov antaa varmasti hyviä neuvoja. Hyvähän tässä on lähteä, kun on saanut ääni levätä ja mieli virkistyä poikien kanssa riekkumisesta.

Viikon loppupuolella kylään tulee eräs Bulgarialainen tenori, joka haluaa ottaa yksityistunteja. Lupasin majoittaa hänet matalaan majaani, jotta hänen ei tarvitse etsiä hotellia itselleen. Tässä odottelen parhaillani, milloin kuulen hänen saapumisestaan. Nyt hieman ruokajumppaa kuitenkin, ettei mene ihan lentokentällä istuskeluksi koko homma.

Väliaikatietoja

Tässä istun kotisoffalla Suomessa ja valmistaudun ensi viikonlopun koettelemuksiin. Keikka TMP-orkesterin kanssa Tampereella pitkästä aikaa ja pitäisi olla aika progressiivinen ilta tulossa. Viikonloppu kului SOJK:n kanssa leireillessä ja koelaulaessa Lohengriniä. Kivaa oli taas jälleen kerran, vaikka Lohengriniä alkaakin tulla jo unissa vastaan.

Bulgariassa on kevät parhaimmillaan, mutta Kaludin ollessa Puolassa, on Suomessa ihan kiva olla vaihteeksi. Kovin on käynyt meinaan yksinäiseksi tuo touhu Bulgariassa. Tekemistä kyllä on, ja se verottaa voimakkaasti muiden kanssa hengaamisaikaa. En usko että muissa yliopistoissa opiskelevat tajuavatkaan kuinka paljon seuraavan päivän laulamiseen vaikuttaa huonosti nukuttu yö. No se siitä itkemisestä. Kannattaa tulla kuitenkin Bulgariaan ja erityisesti Plovdiviin. Löysin tällaisen artikkelin Daily Telegraphista. Kannattaa lukea ja tulla visiteeraamaan.

http://www.telegraph.co.uk/travel/citybreaks/8428870/Plovdiv-Bulgaria-not-a-tip-up-truck-but-a-treasure.html

Ähky

Laulu- ja ruoka-ähky samalla kertaa...

Kävin tekemässä töitä kapelimestari Parvanovin kanssa puolentoista tuntia. Voisin ehkä pitää itseäni onnekkaana, kun saan laulutuntien lisäksi 15h henkilökohtaista ohjausta aarioiden ja liedien musiikilliseen tekemiseen, ja 15h ensemblea saman herran kanssa. Pidän tätä mahdollisuutta aika arvokkaana, koska mies on hyvin kelpo kapu kaiken kaikkiaan, ja musiikillisilta mieltymyksiltään samaa sorttia kuin allekirjoittanut. Suomessa olisi mahdotonta päästä kaksi kertaa viikossa tekemään kapun kanssa töitä koulun puolesta, vaikka Lahdessa meillä onkin ensemble ihan erillisenä aineena. Ei sillä, ettenkö arvostaisi opettajan Sirkka Parviaisen tietotaitoa musiikin tekemisessä, mutta on se mukava tarkastella asioita vähän toisesta perspektiivistä myös.

Kävin mättämässä kiinalaista naapurin ravintolassa ihan kurillani. En ole uskaltautunut menemään sisään, vaikka ravintola on tien toisella puolella. Yllätyksekseni paikasta löytyi engeskalla kirjoitettu menu ja tarjoiliakin puhui vielä auttavasti englantia, joten mikäs siinä ollessa. Turhaan pelkäsin, että siellä syödään ulkkareista valmistettua Soylent Greeniä hapanimeläkastikkeessa. Ruoka oli parasta kiinalaista aproksimaatiota mitä olen koskaan syönyt ja telkkaristakin tuli snookerin kiinan avoimien puolivälierät.

Nyt makaan sängyllä vatsani vierellä ja odotan ruoan laskeutumista. Kun hetki koittaa, aion siivota koko kämpän katosta lattiaan. Alkaa pänniä, kun on niin paljon tekemistä koululla, ettei oikein ehdi edes kämpillä siivoamaan. Huomenna on onneksi vapaa päivä, joten voin tehdä hyvällä omallatunnolla valinnan Final Fantasy 9:n ja John Steele -rokkikeikan välillä. Taidan kuitenkin taipua uudelleen nimettyjen hahmojeni, Torspon, Vatipään, Vajakin, Retardon ja Pissiksen seikkailujen läpikäymiseen, kun on tuota musiikkia tässä tullut viimeaikoina tehtyä vähän turhankin runsaasti. Katsotaan nyt kuitenkin, kun ilta koitaa...