Kaikki meni hienosti siihen asti kunnes...
Nuopposen Mikko kävi täällä kylässä. Otti laulutunteja Kaludilta ja oli ihan hauskaakin siinä samalla voittaa Suomen kanssa jääkiekon maailmanmestaruus, ja samalla vähän naljailla paikallisille ruotsalaisille, jotka sankoin joukoin seurasivat ottelua samaisessa Irkkupubissa. Peter syytti maamiehiään häviöstä, koska joutui kokemaan nöyryytyksen yksin =)
Mikko kävi pyörähtämässä Varnassa Kaludin kanssa keikalla ja kun hän saapui takaisin olikin jo kakka alkanut osua tuulettimeen. Olo muuttui yhdessä yössä maailman valtiaasta veltoksi olmiksi. En tiennyt vielä siinä vaiheessa mikä iski, mutta en pystynyt menemään aamulla kouluun. Ei ollut kertakaikkiaan voimia sellaiseen. Kävin koululla kääntymässä, mutta palasin nopeasti apteekin kautta takaisin kotiin, ja nukuin pari tuntia lisää. Olo siitä vähän helpotti ja menimmekin Mikon kanssa ottamaan ilta-aurinkoa, ja tarkastamaan paikalliset Mr. ja Ms. Academia -missikisat.
Kun palasimme sieltä, alkoi kauhea horkka. Tärisin niin etten meinannut pysyä sängyssä ja tämän tästä piti juosta vessassa. Taistelin yön kuumetta vastaan; välillä täristen välillä hikoillen. Taistelin itseni kotosuomeen seuraavana aamuna ibuprofeenin voimalla, mutta oli kyllä vähintäänkin mieleenpainuva matka. Onneksi Aikki tuli hakemaan kentältä, ettei tarvinnut julkisilla kikkailla kotiin. Kannoin nimittäin Istanbulin Bosphoruksen peltitehtaan toisen reissun ostokset kotiin, ja tavaroilla oli painoa kaikkiaan 39kg. Nukkumaan ja nappia huuleen.
Seuraavana päivänä käväisin sitten lääkärissä, joka totesi että antibioottia huuleen ja sairaslomaa. Jos jatkuu niin sitten näytteen ottoon. Söin sitten kuurin loppuun ja olo on nyt jolteensakin normaali. Jäi vaan viimeinen oopperajuhlakuoron leiriviikonloppu väliin. Taistelin kotona tavaroitani pakkaillen ja välillä uutta kämppää tarkastellen. Muutto tapahtuu sillä välin, kun olen täällä joten piti olla tarkkana ettei mene herkät NHT:t esim. muutossa rikki.
Lämmittelin itseni tiistaina kansallisoopperan lisäkuoron koelauluun, joka ei nyt ihan huonosti mennyt, mutta terveenä olisin ollut varmasti parempi. Onneksi olkoon vaan Elorannan Joonakselle, joka sai vakipaikan kuorosta samaisissa skaboissa. Nyt vaan tässä jännitetään, että pystynkö ylihuomenna laulamaan konsertin koululla. Ääni on ihan ruvella, eikä kroppakaan ole kyllä sitä mieltä että tukea moiselle suoritukselle löytyisi. Katsotaanpa huomen aamuna mikä meno meininki, mutta vähän tuntuu siltä taas että lyödään lyötyä. Edellisellä kerralla, kun olin KO:n koelaulussa, en vielä oikein osannut, ja siitä kaksi kertaa olen ollut kipeänä. Siksi ajattelin, että nyt menen enkä valita. Hittusen potuttaa, mutta kaippa se on kropan tapa sanoa että hidastappa ukko nyt vähän. Silmissä siintääkin jo elokuinen kalareissu harria ja siikaa narraamassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti