Reenitilojen saaminen meinasi olla vaikeaa eilen. Oli ilmeisesti suosittu päivä noin geneerisesti. Kävin ensimmäisellä pianotunnilla aamulla, ja pianonsoiton opettaja oli yllättynyt, kun en osannutkaan soittaa mitään. Ilmeisesti hän ei opeta alkeistunteja lainkaan, mutta lupasi tehdä poikkeuksen kanssani. Sain soitettavaksi Griegin etydin, joka minun pitää harjoitella ensi maanantaiksi. Aika kovat odotukset kyllä on, jos meinaa että osaan sen soittaa läpi ilman virheitä silloin. Kappale sinänsä ei ole vaikea, mutta en tosiaan ole soittanut koskaan, niin en tiedä hittojakaan koko hommasta. No sahasin sitä kuitenkin jokusen tunnin eilen, ja melkein alkoi sujua.
Lauluhommat hoituivat samalla reenikerralla, ja sainkin mukavasti vuoroteltua laulun ja pianon välillä, ettei kumpikaan osa-alue rasittunut liikaa. Tämä onkin ihan fiksu systeemi mielestäni, ettei mene ihan roiskimiseksi keskittymisen puutten vuoksi.
Kävin illalla Terry's Irish Pubissa parilla Guinessillä ja turisin baarin omistajien kanssa. Omistajan paikallissyntyinen vaimo halusi heille toisen koiran, ja Terry oli ihan mielenkiinnolla asiaa ajattelemassa. Terryn veli ei ollut suunnattoman innostunut aiheesta, koska jo olemassa oleva seropi Xena repii peittoja ja huonekalua jo nyt. Lupauduin sitten auttamaan koirankoulutuksessa ja ulkoiluttamaan koiraa joskus. Lupasin myös yösijan meille, jos joskus tulee tiukka tilanne. Saas nähdä millaiseen hulabaloohon sitä tuli lupauduttua, kun Xenalla ei todellakaan ole mitään rotia. Se on vuoden ikäinen ja pureskelee iloisesti tuttuja ja tuntemattomia ranteesta, ja hyppii vasten. Noh, jos nyt koiraparan elämää voi jollain tavalla auttaa niin mikäs siinä. Katsotaan mitä tapahtuu.
Bulgarialaiset eivät kyllä ole kovin business-orientoituneita, ainakaan alkoholialalla. Guiness pääsi loppumaan alkuillasta, ja Terryn veli selitti mistä tämä johtui. Jokaisesta tonkasta, jonka he tilaavat sisään, pitää maksaa 70lv pantti. Heillä oli aluksi suuria vaikeuksia saada edes hanaa paikalle, koska maahantuoja oli sitä mieltä, ettei Plovdivissa kukaan juo Guinessiä. No ei kai juo, kun sitä ei tarjota missään. Ensimmäisen 3kk:n aikana heillä on mennyt 23 tonkkaa Guinessiä ja vastaavasti 8 tonkkaa Shumenskoa. Tilaston jälkeen maahantuoja on ollut kovin tyytyväinen, muttei siltikään suostu antamaan tyhjää tonkkaa pantiksi varastoistaan. Kiitollista, mutta onneksi on yksi paikka Plovdivissa, josta Guinessiä saa. Ja maistuu muuten todella paljon paremmalta, kuin koto-Suomessa, koska tämä tavara on tehty Irlannissa, eikä Tsekeissä, tai Nigeriassa, jossa muuten on suurin Guinessin panimo koko maailmassa.
Mutta näillä eväillä viikonloppuun. Huomenna on taas laulutuntia ja tunnille tulee myös muita Kaludin yksityisoppilaita. Nyt lähden etsimään ruokaa ja viihdettä illaksi.
perjantai 25. helmikuuta 2011
tiistai 22. helmikuuta 2011
Päivittäinen "Mitä?!?"-hetki x2
Kuuntelin päivällä joukkiota solffaamassa erästä oopperaa, by M. Ozart. Ihmettelin, kun ei jotenkin tuntunut luistavan pojilta, mutta hetken kuunneltuani tuli se varsinainen WTF-hetki. Kappale meni tyyliin H-duurissa, mutta Do:n paikalla olikin Si, eli C oli Do. Eikä siinä vielä kaikki. Jotta herra Kodaly kääntyisi varmasti haudassaan, pojat viis veisasivat korotetuista tai alennetuista sävelistä, ja reippaan poikana vetelivät C:t ja C#:t samalla Do:lla. Eipä ihmekkään, kun pianisti katsoi kovin hitaasti, kun solffasin mestarikurssilla hänen kanssaan aariaa tavalla, johon olen Maikin solffatunneilla oppinut. Ei se pianisti mitään sanonut, mutta huomasin hänen tekevän silloin samalla tavalla, kuin nuo pojat meidän koulussamme. Tämä on ilmeisesti ihan normaali tapa täällä käyttää solffaamista tuolla tavalla. Ihmettelen vaan, miten niistä on kenellekään hyötyä esimerkiksi kappaleiden kirjoittamisessa nuoteilla?
Toinen hetki lähestyi kotiin kävellessäni. Ihmettelin sireenin tapaista tötteröä puiston laidalla. Lähempi tarkastelu paljasti sen olevan linnunpönttö, mallia "Soviet Russia". Pöntössä on noin kymmenen kerrosta, ja asuntoja on joka suuntaan ympyrän kehällä, yhdessä kerroksessa noin kymmenen. Eipä tarvinnut kauaa miettiä, mistä arkkitehdit ovat saaneet ideansa, mutta tuli vain mieleen: Kumpi oli ensin? Kuva seuraa ehkä myöhemmin.
Bulgarian opetus jatkui tänään, ja ranne on, jos mahdollista, kipeämpi kuin eilen. En pysty käsittämään, miten nämä ihmiset kykenevät kommunikoimaan keskenään kirjoitetulla kielellä, kun kyrillisten aakkosten kirjoittamistapoja on kaksi. Sen normaalin tekstaamistyylisen kirjoituksen vielä pystyn juuri ja juuri hallitsemaan, mutta tänään alettiin käydä kaunokirjaimia läpi, ja prosessori kyllä ylikuormittui pahanpäiväisesti. Käsi ei kertakaikkiaan pystynyt tuottamaan oikeanlaisia kirjaimia, ja vaikka muuten pysyin ihan hyvin kärryillä, niin turhauduin motooriseen heikkouteeni. Kun opettaja ei osaa juurikaan englantia, hän turvautuu taajaan hyväksi havaittuun tapaan tehdä itsensä selväksi. Hän ryhtyy käyttämään voimakkaampaa ääntä, ja joskus intoutuu huutamaan, kun ei mene perille. Lupaan täten, että en ikinä huuda, jos toinen ei ymmärrä kieltä. Ei sillä että olisin sitä muutenkaan koskaan tehnyt, mutta lupaan nyt kuitenkin.
Toinen hetki lähestyi kotiin kävellessäni. Ihmettelin sireenin tapaista tötteröä puiston laidalla. Lähempi tarkastelu paljasti sen olevan linnunpönttö, mallia "Soviet Russia". Pöntössä on noin kymmenen kerrosta, ja asuntoja on joka suuntaan ympyrän kehällä, yhdessä kerroksessa noin kymmenen. Eipä tarvinnut kauaa miettiä, mistä arkkitehdit ovat saaneet ideansa, mutta tuli vain mieleen: Kumpi oli ensin? Kuva seuraa ehkä myöhemmin.
Bulgarian opetus jatkui tänään, ja ranne on, jos mahdollista, kipeämpi kuin eilen. En pysty käsittämään, miten nämä ihmiset kykenevät kommunikoimaan keskenään kirjoitetulla kielellä, kun kyrillisten aakkosten kirjoittamistapoja on kaksi. Sen normaalin tekstaamistyylisen kirjoituksen vielä pystyn juuri ja juuri hallitsemaan, mutta tänään alettiin käydä kaunokirjaimia läpi, ja prosessori kyllä ylikuormittui pahanpäiväisesti. Käsi ei kertakaikkiaan pystynyt tuottamaan oikeanlaisia kirjaimia, ja vaikka muuten pysyin ihan hyvin kärryillä, niin turhauduin motooriseen heikkouteeni. Kun opettaja ei osaa juurikaan englantia, hän turvautuu taajaan hyväksi havaittuun tapaan tehdä itsensä selväksi. Hän ryhtyy käyttämään voimakkaampaa ääntä, ja joskus intoutuu huutamaan, kun ei mene perille. Lupaan täten, että en ikinä huuda, jos toinen ei ymmärrä kieltä. Ei sillä että olisin sitä muutenkaan koskaan tehnyt, mutta lupaan nyt kuitenkin.
maanantai 21. helmikuuta 2011
Rigoletto Sofiassa ja koulun alkaminen
Käväisin piipahtamassa Sofian oopperassa mulkaisemassa Rigoletton. Olipa vähän korkeatasoisempi, kuin aiemmin Plovdivissa nähty versio. Kaludi oli laulanut edellisenä iltana saman satsin ja oli hieman väsynyt, mutta silti paras alkuillan annista. Muut eivät toki olleet huonoja, vaan kokonaisuus toimi kivasti. Lavalla ei mitään akrobatiaa tehty, mutta musiikillisesti oli oikein antoisa esitys. Lavastukset, puvustukset ja muutenkin extramusiikilliset puitteet ovat luonnollisesti paremmalla tasolla, kuin muualla, ja se kyllä näkyy esityksessa, vaan ei lippujen hinnassa. 8lv ei mielestäni ole kovin paljoa permantopaikasta keskellä salia.
Tänään alkoi sitten varsinainen koulu. Sain lukujärjestyksen jo aikasemmin, ja hieman ihmettelin tuntien pituutta. Pianotunti alkaa 13.30 ja loppuu 18.00. Samoin kokonaismäärä bulgarian kieltä on 9h/vko. Selvisi kuitenkin, että tuntimäärät ovat hyvin viitteellisiä, ja oma pieni pianotuntini on jossain välillä 13.30-18.00. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että paikalla on oltava tuolloin. Ihmekkös kun sakki lorvehtii pihalla vedellen norttia ja sippaillen 50 stotinkin lattéitaan.
Ensimmäinen bulgarian oppitunti meni oikein kivasti. Sain (ilmeisesti) kehuja, kun osasin aakkoset hyvin, ja kirjoituksestani sai jotenkuten selvää. Kolmen tunnin slotti kutistui 45 minuuttiseksi ja huomenna aamulla jatketaan sitten siitä mihin jäätiin. Hämmästyttävän hyvin sitä oppii, vaikka opettaja ei juuri englantia puhukaan. Jännityksellä jäämme odottamaan, miten käsi kestää kirjoittamista. Tuli meinaan ranne kipeäksi kun joutui kirjoittamaan pitkästä aikaa oikeen urakalla.
Iltapäivästä oli sitten laulutunti. Vokaliisia väännettiin ja juteltiin muutenkin tulevasta. Kaludi opettaa vocal ensemblea ja pianistin kanssa harjoittelua myös. Turkasen paljon sitä tulee laulettavaa per päivä, kun otetaan huomioon että reenasin itse tänään pari tuntia Lohengrinin-perkuletta pianon kanssa. Tätä sitä kuitenkin tultiin hakemaan, joten valitus pois ja ii:n silimää puhki.
Huomenna Kaludi joutuu käymään Varnassa, mutta sen jälkeen on joka päivä tunti, myös sunnuntaisin. Siitä vaan ottamaan mallia koto-Suomen oppilaitoksiin. No, ehkä sitä vähemmälläkin pärjäisi, mutta onhan se hyvä että on opettaja läsnä reenatessa ja vähentäähän se virheiden oppimisen mahdollisuutta kummasti.
Muut oppilaat Kaludin luokalla ovat vaihtelevan tasoisia. Osa on jo vähän pidemmällä, ja osalla on vielä hakemista oman vokaalisen varmuuden löytämiseksi. Yllättävän monta naislaulajaa luokalla kyllä on. Olisin jotenkin olettanut, että siellä on 20 tenoria, ja yksi sopraano, mutta noin 12 hengen ryhmässä on tasaisesti kaikkia ääniä. Ihan kiva, ettei tarvitse kuunnella koko päivää tunarilaulantaa. Niin siis hommahan toimii vähän mestarikurssimaisesti, eli jokainen saa olla läsnä kuuntelemassa toisten harjoituksia. Ja kun sanon "saa" tarkoitan että "pitää" olla läsnä. Yksi tenori lähti kesken pois, ja heti tuli kamala posmennus aiheesta. No, ehkä kun olen ansainnut kannukseni, niin sitten voi olla vähän vähemmän läsnä ja tehdä jotain muuta kivaa, kuten harjoitella itsenäisesti.
Luokkia täällä on ihan kivasti, ja vanhan rakennuksen luokissa on tilaakin, ainakin iltaisin. Pianot ovat vähän sinnepäin vireessä, mutta kukapa sitä nyt koko ajan niitä virittelisi. Kunhan nyt jonkun äänen niistä saa, niin hyvä näin. Luokat ovat myös kivan suuria ja lämpimiä.
Koulun keskusrakennushan sijaitsee vanhan amfiteatterin vieressä vanhassa kaupungissa. Kaikenlainen taide on hyvin lähellä, ja erityisesti kansanmusiikki on hyvin esillä. Suurin osa koulun opiskelijoista lienee kansamusiikkia pääaineenaan lukevia muusikoita, mutta on meitä klassikkojakin ihan hyvä määrä. Ihan hyvillä mielin tässä koulua aloittelee ja aamulla pitäisi ottaa ryhtiliikettä Ivaylon kanssa, ja ottaa klo 8.30 pikku aamulenkki soutustadionilla, tosin kävellen.
Nyt kuitenkin iltaruuan laittoon ja kotitehtävien tekemiseen mars!
Tänään alkoi sitten varsinainen koulu. Sain lukujärjestyksen jo aikasemmin, ja hieman ihmettelin tuntien pituutta. Pianotunti alkaa 13.30 ja loppuu 18.00. Samoin kokonaismäärä bulgarian kieltä on 9h/vko. Selvisi kuitenkin, että tuntimäärät ovat hyvin viitteellisiä, ja oma pieni pianotuntini on jossain välillä 13.30-18.00. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että paikalla on oltava tuolloin. Ihmekkös kun sakki lorvehtii pihalla vedellen norttia ja sippaillen 50 stotinkin lattéitaan.
Ensimmäinen bulgarian oppitunti meni oikein kivasti. Sain (ilmeisesti) kehuja, kun osasin aakkoset hyvin, ja kirjoituksestani sai jotenkuten selvää. Kolmen tunnin slotti kutistui 45 minuuttiseksi ja huomenna aamulla jatketaan sitten siitä mihin jäätiin. Hämmästyttävän hyvin sitä oppii, vaikka opettaja ei juuri englantia puhukaan. Jännityksellä jäämme odottamaan, miten käsi kestää kirjoittamista. Tuli meinaan ranne kipeäksi kun joutui kirjoittamaan pitkästä aikaa oikeen urakalla.
Iltapäivästä oli sitten laulutunti. Vokaliisia väännettiin ja juteltiin muutenkin tulevasta. Kaludi opettaa vocal ensemblea ja pianistin kanssa harjoittelua myös. Turkasen paljon sitä tulee laulettavaa per päivä, kun otetaan huomioon että reenasin itse tänään pari tuntia Lohengrinin-perkuletta pianon kanssa. Tätä sitä kuitenkin tultiin hakemaan, joten valitus pois ja ii:n silimää puhki.
Huomenna Kaludi joutuu käymään Varnassa, mutta sen jälkeen on joka päivä tunti, myös sunnuntaisin. Siitä vaan ottamaan mallia koto-Suomen oppilaitoksiin. No, ehkä sitä vähemmälläkin pärjäisi, mutta onhan se hyvä että on opettaja läsnä reenatessa ja vähentäähän se virheiden oppimisen mahdollisuutta kummasti.
Muut oppilaat Kaludin luokalla ovat vaihtelevan tasoisia. Osa on jo vähän pidemmällä, ja osalla on vielä hakemista oman vokaalisen varmuuden löytämiseksi. Yllättävän monta naislaulajaa luokalla kyllä on. Olisin jotenkin olettanut, että siellä on 20 tenoria, ja yksi sopraano, mutta noin 12 hengen ryhmässä on tasaisesti kaikkia ääniä. Ihan kiva, ettei tarvitse kuunnella koko päivää tunarilaulantaa. Niin siis hommahan toimii vähän mestarikurssimaisesti, eli jokainen saa olla läsnä kuuntelemassa toisten harjoituksia. Ja kun sanon "saa" tarkoitan että "pitää" olla läsnä. Yksi tenori lähti kesken pois, ja heti tuli kamala posmennus aiheesta. No, ehkä kun olen ansainnut kannukseni, niin sitten voi olla vähän vähemmän läsnä ja tehdä jotain muuta kivaa, kuten harjoitella itsenäisesti.
Luokkia täällä on ihan kivasti, ja vanhan rakennuksen luokissa on tilaakin, ainakin iltaisin. Pianot ovat vähän sinnepäin vireessä, mutta kukapa sitä nyt koko ajan niitä virittelisi. Kunhan nyt jonkun äänen niistä saa, niin hyvä näin. Luokat ovat myös kivan suuria ja lämpimiä.
Koulun keskusrakennushan sijaitsee vanhan amfiteatterin vieressä vanhassa kaupungissa. Kaikenlainen taide on hyvin lähellä, ja erityisesti kansanmusiikki on hyvin esillä. Suurin osa koulun opiskelijoista lienee kansamusiikkia pääaineenaan lukevia muusikoita, mutta on meitä klassikkojakin ihan hyvä määrä. Ihan hyvillä mielin tässä koulua aloittelee ja aamulla pitäisi ottaa ryhtiliikettä Ivaylon kanssa, ja ottaa klo 8.30 pikku aamulenkki soutustadionilla, tosin kävellen.
Nyt kuitenkin iltaruuan laittoon ja kotitehtävien tekemiseen mars!
torstai 17. helmikuuta 2011
Carmen yllätti positiivisesti
Oli komia Carmen. Eihän se nyt ihan maailmanluokan tasoa ollut, mutta oli siinä semmoisia hetkiä, että ihan tempautui mukaan.
Ekassa puolikkaassa oli vähän löysäilyä ja ylityöllistetty Carmen oli hieman perässä muuta sakkia. Solistien taso kyllä yllätti positiivisesti ja orkkakin soitti kovin kivasti, vaikka pientä epävireisyyttä oli paikoin havaittavissa. Michaela oli pieni pettymys, koska oli temmattu lavalle kahden päivän varoitusajalla hänen omasta tahdostaan, eikä hän juuri harjoituksissa ollut käynyt. Votre toast tuli bassolta aika mureasti ja muutenkin Escamillon satsi oli kivaa kuunneltavaa.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin Kaludin lavalla ja täytyy sanoa että on sitä vanhalla miehellä vielä paukkuja vyössä vaikka muille jakaa. Kaludilla oli hieman flunssan jälkimaininkeja, mutta ei sitä kovin montaa kertaa hänen laulustaan kuullut. Kukka-aaria kajahti tunteella ja kyllä sitä pikku Bb:t saa laulettua, vaikka makaa Carmenin päälläkin. Lavalla hän oli kuin kotonaan, ja erityisesti lopun hyvin dramaattinen ohjaus löi viimeisen naulan hyvin menneen esityksen arkkuun.
Stara Zagoran oopperatalo on juuri remontoitu, mutta akustiikka ei ole parhaasta päästä. Silti kannattaa vierailla, koska työhenki on erinomainen, ja muutenkin taso on mielestäni huomattavasti paremmalla tasolla, kuin Plovdivissa. Aion mennä jatkossakin vierailemaan siellä, koska matkaa on vain 85km ja junalla pääsee näppärästi perille, kunhan vain varmistaa lähtölaiturin kerralla oikein, ja pyytää opiskelija-alennusta reippaasti tiskiltä. Lipun hinta oli vaivaiset 6,80lv. Näillä huomiseen päivään ja kohti pehkuja mars!
Ekassa puolikkaassa oli vähän löysäilyä ja ylityöllistetty Carmen oli hieman perässä muuta sakkia. Solistien taso kyllä yllätti positiivisesti ja orkkakin soitti kovin kivasti, vaikka pientä epävireisyyttä oli paikoin havaittavissa. Michaela oli pieni pettymys, koska oli temmattu lavalle kahden päivän varoitusajalla hänen omasta tahdostaan, eikä hän juuri harjoituksissa ollut käynyt. Votre toast tuli bassolta aika mureasti ja muutenkin Escamillon satsi oli kivaa kuunneltavaa.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin Kaludin lavalla ja täytyy sanoa että on sitä vanhalla miehellä vielä paukkuja vyössä vaikka muille jakaa. Kaludilla oli hieman flunssan jälkimaininkeja, mutta ei sitä kovin montaa kertaa hänen laulustaan kuullut. Kukka-aaria kajahti tunteella ja kyllä sitä pikku Bb:t saa laulettua, vaikka makaa Carmenin päälläkin. Lavalla hän oli kuin kotonaan, ja erityisesti lopun hyvin dramaattinen ohjaus löi viimeisen naulan hyvin menneen esityksen arkkuun.
Stara Zagoran oopperatalo on juuri remontoitu, mutta akustiikka ei ole parhaasta päästä. Silti kannattaa vierailla, koska työhenki on erinomainen, ja muutenkin taso on mielestäni huomattavasti paremmalla tasolla, kuin Plovdivissa. Aion mennä jatkossakin vierailemaan siellä, koska matkaa on vain 85km ja junalla pääsee näppärästi perille, kunhan vain varmistaa lähtölaiturin kerralla oikein, ja pyytää opiskelija-alennusta reippaasti tiskiltä. Lipun hinta oli vaivaiset 6,80lv. Näillä huomiseen päivään ja kohti pehkuja mars!
Ruotsin opiskelua ja Carmenia
Ruotsin verkkokurssi alkoi maanantaina, ja ensimmäinen moduuli tuli tehtyä. Ensimmäiset tehtävät koostuivat osaamisen kartoittamisesta, ja ei tullut mitenkään yllätyksenä, että taidot ovat kadoksissa. Testin mukaan taitoni vastaavat B1 tasoa, joten siitä sitten parantamaan. Onneksi vaihtarina täällä on myös yksi ruotsalainen viulisti, joka tarjoutui harjoitusvastustajaksi kevään aikana. Katsotaan saanko skeptisyyteni ruotsin kieltä kohtaan poistettua, ja oikeasti hyödyttyä ko. kurssista.
Kävin akatemialla (taas) eikä siellä ketään ollut, kun kaikki olivat kipeänä. Vähän näyttää tunkkaiselta tämä alku, mutta kaippa sitä ehtii myöhemminkin mukaan kelkkaan. Pakollinen bulgarian kielen opetus on alkanut jo maanantaina, mutta en oikein voi osallistua ilmoittautumatta kurssille, joten pitää vain odottaa että se ainoa henkilö, joka taitaa engelskaa, tulee paikalla sairaslomalta.
Tänään olisi tarkoitus lähteä käymään Stara Zagorassa mulkaisemassa paikallinen versio Cármenista, jossa Kaludi laulaa Don Josea. Sunnuntaina olisi luvassa Sofiassa Rigolettoa, joten kiva oopperakylpy luvassa loppuviikoksi. Reissun päämääränä olisi nähdä Kaludin työskentelyä, ja analysoida tekniikan soveltamista käytännössä. Saankin heiltä kyydin takaisin Plovdiviin oopperan jälkeen, ettei tarvitse junalla mennä kuin yhteen suuntaan. Suapi nähhä, minkämoista kyytiä pikajuna tarjoaa.
Perjantaina olisi sitten tarkoitus mennä irkkupubiin. Normaalisti olisi aika skeptinen kyseisen pubin irlantilaisuudesta, mutta kävimme eilen tiedustelemassa paikan etukäteen. Paikkaa pitää kaksi irlantilaista veljestä, joten voisi sanoa paikan olevan todellakin nimensä veroinen. Hanasta tulee Guinnessiä 2,5€:n hintaan, ja muutenkin paikka on kovin idyllinen. Pieni sisäänkäynti katutason alle, ja oven takana avautuu paratiisi. Jalkapalloa telkusta, irkkumusaa stereoista, ja vääräleukainen irlantilaisomistaja; mitä muuta kasvava poika tarvitsee. Sofia, ruotsalainen viulisti, ehdotteli suoraan paikalle saapuessaan "Jam sessionia" omistajalle, koska hän opiskelee kansanmusiikkia akatemiassa ja olisi enemmän kuin halukas keikkailemaan. Omistaja saapui paikalle hillopurkin kanssa, ja kysyi että haluaako hän levitellä itse hillot ympäriinsä, vai kuinka tehdään. Priceless.
No nyt suihkuun ja kohti oopperaseikkailua 2011!
Kävin akatemialla (taas) eikä siellä ketään ollut, kun kaikki olivat kipeänä. Vähän näyttää tunkkaiselta tämä alku, mutta kaippa sitä ehtii myöhemminkin mukaan kelkkaan. Pakollinen bulgarian kielen opetus on alkanut jo maanantaina, mutta en oikein voi osallistua ilmoittautumatta kurssille, joten pitää vain odottaa että se ainoa henkilö, joka taitaa engelskaa, tulee paikalla sairaslomalta.
Tänään olisi tarkoitus lähteä käymään Stara Zagorassa mulkaisemassa paikallinen versio Cármenista, jossa Kaludi laulaa Don Josea. Sunnuntaina olisi luvassa Sofiassa Rigolettoa, joten kiva oopperakylpy luvassa loppuviikoksi. Reissun päämääränä olisi nähdä Kaludin työskentelyä, ja analysoida tekniikan soveltamista käytännössä. Saankin heiltä kyydin takaisin Plovdiviin oopperan jälkeen, ettei tarvitse junalla mennä kuin yhteen suuntaan. Suapi nähhä, minkämoista kyytiä pikajuna tarjoaa.
Perjantaina olisi sitten tarkoitus mennä irkkupubiin. Normaalisti olisi aika skeptinen kyseisen pubin irlantilaisuudesta, mutta kävimme eilen tiedustelemassa paikan etukäteen. Paikkaa pitää kaksi irlantilaista veljestä, joten voisi sanoa paikan olevan todellakin nimensä veroinen. Hanasta tulee Guinnessiä 2,5€:n hintaan, ja muutenkin paikka on kovin idyllinen. Pieni sisäänkäynti katutason alle, ja oven takana avautuu paratiisi. Jalkapalloa telkusta, irkkumusaa stereoista, ja vääräleukainen irlantilaisomistaja; mitä muuta kasvava poika tarvitsee. Sofia, ruotsalainen viulisti, ehdotteli suoraan paikalle saapuessaan "Jam sessionia" omistajalle, koska hän opiskelee kansanmusiikkia akatemiassa ja olisi enemmän kuin halukas keikkailemaan. Omistaja saapui paikalle hillopurkin kanssa, ja kysyi että haluaako hän levitellä itse hillot ympäriinsä, vai kuinka tehdään. Priceless.
No nyt suihkuun ja kohti oopperaseikkailua 2011!
tiistai 15. helmikuuta 2011
Paluu Plovdiviin
Täällä taas...
Hittusen pomppuinen ja ilmakuoppainen lentomatka. Löytyi uusi terminaalikin Helsinki-Vantaalta: 31E. Malev on ilmeisesti karsinut menoissa, ja jopa kotikentälläänkin ajetaan matkustajat bussilla terminaaliin ja koneeseen. Tuo portti 31-hässäkkä on ilmeisesti juuri tällaisia matkustajia varten. Mikäs siinä, mennään sitten näillä.
Kelit sen kun vaan viilenee täälläkin. Lunta tuli Sofiassa kivasti ja harmaa kaupunki näytti jotenkin vielä harmaammalta. Onneksi taksitolpalla oli iloinen kusettaja tervehtimässä heti, niin tunsi olonsa tervetulleeksi. Kävelin kohti oikeaa taksia, kun kaveri huusi perään: "He's busy, come here!" Katsoin että se osoittaa omaa kusetuspirssiään, joten kävelin seuraavana vapaana olevalle. Ukko huusi kuin hinaaja perään, että se on varattu, tule tänne! Nainen avasi perärontin, heitin rinkan sisään ja totesin että bussiasemalle kiitos. Nainen hymyili ja sanoi jotain huudelleelle ukolle.
Sitten bussiin ja kohti Plovdivia. Kävin ostamassa kojusta hätäruuaksi pizza-sliceja parit kappaleet. Ohikulkija huomasi, kun vilkaisin kelloa, ja kysäisi paljonko se näytti. Näytin kelloa ja totesin, että vähän yli kuusi. Mies kysyi, että oletko turisti? Totesin, että en, kun asun tuolla jonkin matkan päässä. Hän näytti selvästi pettyneeltä ja totesi, että ei sitten mitään, ja jatkoi matkaansa. Mitähän tarjousta olisi tullut, jos olisin sanonut kyllä toiseen kysymykseen.
Huomenna sitten kohti akatemiaa ja ankaraa harjoittelua jälleen kerran. Nyt on N8:ssa pianokin, että pystyy ottamaan ääniä täällä kämpässäkin (vaikka onhan tietty flash piano aina netissä, mutta kyllähän puhelin on aina kätevämpi)
.
Hittusen pomppuinen ja ilmakuoppainen lentomatka. Löytyi uusi terminaalikin Helsinki-Vantaalta: 31E. Malev on ilmeisesti karsinut menoissa, ja jopa kotikentälläänkin ajetaan matkustajat bussilla terminaaliin ja koneeseen. Tuo portti 31-hässäkkä on ilmeisesti juuri tällaisia matkustajia varten. Mikäs siinä, mennään sitten näillä.
Kelit sen kun vaan viilenee täälläkin. Lunta tuli Sofiassa kivasti ja harmaa kaupunki näytti jotenkin vielä harmaammalta. Onneksi taksitolpalla oli iloinen kusettaja tervehtimässä heti, niin tunsi olonsa tervetulleeksi. Kävelin kohti oikeaa taksia, kun kaveri huusi perään: "He's busy, come here!" Katsoin että se osoittaa omaa kusetuspirssiään, joten kävelin seuraavana vapaana olevalle. Ukko huusi kuin hinaaja perään, että se on varattu, tule tänne! Nainen avasi perärontin, heitin rinkan sisään ja totesin että bussiasemalle kiitos. Nainen hymyili ja sanoi jotain huudelleelle ukolle.
Sitten bussiin ja kohti Plovdivia. Kävin ostamassa kojusta hätäruuaksi pizza-sliceja parit kappaleet. Ohikulkija huomasi, kun vilkaisin kelloa, ja kysäisi paljonko se näytti. Näytin kelloa ja totesin, että vähän yli kuusi. Mies kysyi, että oletko turisti? Totesin, että en, kun asun tuolla jonkin matkan päässä. Hän näytti selvästi pettyneeltä ja totesi, että ei sitten mitään, ja jatkoi matkaansa. Mitähän tarjousta olisi tullut, jos olisin sanonut kyllä toiseen kysymykseen.
Huomenna sitten kohti akatemiaa ja ankaraa harjoittelua jälleen kerran. Nyt on N8:ssa pianokin, että pystyy ottamaan ääniä täällä kämpässäkin (vaikka onhan tietty flash piano aina netissä, mutta kyllähän puhelin on aina kätevämpi)
.
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Reissu Suomeen ja SOJK:n leiri
Tässä muutama päivä onkin vierähtänyt Suomessa. Käytiin TMP:n poikain kanssa polkaisemassa seuraava askel käyntiin meidän soitinyhtyeemme uralla. Pari iltaa reenattiin ahkerasti ja saatiinkin kappaleet sille tolalle, että voidan taas keskittyä kotiharjoitteluun hetkeksi. Hyvin oli kotityöt tehty jo ensimmäisiin reeneihin, kun kaikki soitetut piisit menivät enemmän tai vähemmän alusta loppuun ilman suurempia virheitä. Äänipolitiikka oli kunnossa, ja yllätyin itsekin miten hyvältä homma paikka paikoin kuulosti. Onneksi on vielä reenejä jäljellä, niin saadaan kertakaikkisen päräyttävä kokemus sitten keikalla myöhemmin keväällä.
SOJK:n leiri käytiin myös läpi, ja koelaulut Toscasta meni kivasti läpi. Muuten hangattiinkin Lohengriniä ja konserttiohjelmistoa. Konsertti on ensi leirillä noin kuukauden päästä tutussa Finlandia-talossa. Kyllä sai taas laulaa sielunsa kyllyydestä.
Tässä vielä yksi päivä vietellään koirien ja vaimokkeen kanssa yhteiseloa, ja sitten takaisin Plovdiviin aloittamaan vielä ankarampi harjoittelu Kaludin kanssa. Nyt vielä lepoa ja rentoutumista.
SOJK:n leiri käytiin myös läpi, ja koelaulut Toscasta meni kivasti läpi. Muuten hangattiinkin Lohengriniä ja konserttiohjelmistoa. Konsertti on ensi leirillä noin kuukauden päästä tutussa Finlandia-talossa. Kyllä sai taas laulaa sielunsa kyllyydestä.
Tässä vielä yksi päivä vietellään koirien ja vaimokkeen kanssa yhteiseloa, ja sitten takaisin Plovdiviin aloittamaan vielä ankarampi harjoittelu Kaludin kanssa. Nyt vielä lepoa ja rentoutumista.
maanantai 7. helmikuuta 2011
Erasmus-porukka ja pienimuotoinen pettymys
Erasmus-tyyppien kanssa oli hauskaa. Oli pari ranskalaista, yksi tsekki ja sitten paikallisia muutama, joten ei mikään hirveän iso joukko. Mukaan mahtui myös eräs bulgaari, joka oli ollut Helsingissä vaihdossa pari vuotta sitten. Hänellä oli melko stereotyypinen käsitys mm. suomalaisista juomatavoista, mutta kukapa häntä voisi syyttää, kun ensimmäisenä perjantaiyönä rautatientorin tienoot näyttivät todellisen kasvonsa hänelle. Hän oli yllättynyt, kuinka nuorena suomalaiset ryhtyvät juomaan alkoholia. Sanoin, että eipä se ikä kyllä täällä ole sen matalampi, ja meillä sentään ei saa keittää pontikkaa kotona, toisin kuin täällä. No, se oli sellaista huulenheittoa, mutta ilta jatkui erään läsnä olleen tytön poikakaverin bändiä kuuntelemaan.
Pumppu veivasi ihan komiasti, eikä laulajalla varsinkaan ollut mitään haasteita biisien kanssa. Rumpali oli vähän jäässä aluksi, mutta kyllä se sieltä sitten. Yllätyin, kuinka hyvältä homma oikein kuulosti välillä. He soittivat Deep Purplea, Sabbathia, Iron Maidenia, Rainbowta ja sitä rataa, reunustaen reittiä parilla paikallisella hittikappaleella. Tytöt keksivät, että olen myös rumpali, ja pakottivat minut soittamaan, koska bändi kuulemma vaati. Kävin sitten höyläämässä Smoke On The Waterit poikien kanssa, ja olihan se kieltämättä aika hauskaa. Ilta jatkuikin sitten bändin poikien kanssa pöydässä, kun Erasmus-väki hiihteli kohti kotia.
Tässä nyt istuskelen jo toista päivää reenaten kotona, koska Kaludi ei opeta sunnuntaisin, ja nyt näyttäisi siltä, ettei hänellä ole tiloja, joissa opettaa tälle, eikä huomiselle päivälle. Hittusen sapettaa, kun olisi tiennyt aikaisemmin asiasta. Olisin voinut lähteä Suomeen aikaisemmin SOJK:n leiriä varten. Katsotaan nyt, jos vaikka lentoyhtiö olisi suopea, ja muuttaisi lippuja sen verran että pääsisin jo huomenna lähtemään.
Kaludi oli todella pahoillaan tapahtuneesta, mutta lupasi kyllä hyvittää tämän. Eipä siinä, ei minun puolestani tarvitse kyllä hyvittää mitään, koska hän on jo luvannut opettaa muutenkin ylimääräistä. Motivaatio on korkealla, mutta vähän tämä nyt syö miestä. Ei se auta kuin jatkaa omaehtoista harjoittelua. Onhan tässä parisen sataa sivua Lohengriniä hakattavana kovalevylle ennen kesää, eikä kuukauden päästä konsertissa laulettava Othellon alkukuorokaan mikään ihan triviaalipätkä ole. No, leuka rintaan ja kohti uusia tappioita!
Pumppu veivasi ihan komiasti, eikä laulajalla varsinkaan ollut mitään haasteita biisien kanssa. Rumpali oli vähän jäässä aluksi, mutta kyllä se sieltä sitten. Yllätyin, kuinka hyvältä homma oikein kuulosti välillä. He soittivat Deep Purplea, Sabbathia, Iron Maidenia, Rainbowta ja sitä rataa, reunustaen reittiä parilla paikallisella hittikappaleella. Tytöt keksivät, että olen myös rumpali, ja pakottivat minut soittamaan, koska bändi kuulemma vaati. Kävin sitten höyläämässä Smoke On The Waterit poikien kanssa, ja olihan se kieltämättä aika hauskaa. Ilta jatkuikin sitten bändin poikien kanssa pöydässä, kun Erasmus-väki hiihteli kohti kotia.
Tässä nyt istuskelen jo toista päivää reenaten kotona, koska Kaludi ei opeta sunnuntaisin, ja nyt näyttäisi siltä, ettei hänellä ole tiloja, joissa opettaa tälle, eikä huomiselle päivälle. Hittusen sapettaa, kun olisi tiennyt aikaisemmin asiasta. Olisin voinut lähteä Suomeen aikaisemmin SOJK:n leiriä varten. Katsotaan nyt, jos vaikka lentoyhtiö olisi suopea, ja muuttaisi lippuja sen verran että pääsisin jo huomenna lähtemään.
Kaludi oli todella pahoillaan tapahtuneesta, mutta lupasi kyllä hyvittää tämän. Eipä siinä, ei minun puolestani tarvitse kyllä hyvittää mitään, koska hän on jo luvannut opettaa muutenkin ylimääräistä. Motivaatio on korkealla, mutta vähän tämä nyt syö miestä. Ei se auta kuin jatkaa omaehtoista harjoittelua. Onhan tässä parisen sataa sivua Lohengriniä hakattavana kovalevylle ennen kesää, eikä kuukauden päästä konsertissa laulettava Othellon alkukuorokaan mikään ihan triviaalipätkä ole. No, leuka rintaan ja kohti uusia tappioita!
lauantai 5. helmikuuta 2011
Holy manpurse, Batman!
Bulgarialaisilla miehillä on näköjään manpurse-villitys menossa. Täällä on todella kaunis kevätpäivä ja noin 14 astetta lämmintä. Tervetullut vaihtelu pakkaskeleihin, jos saan sanoa. Kävelin kaupungin läpi kohti AMTII:n rakennusta laulutunnille, ja huomasin valehtelematta joka kolmannella miehellä nahkaisen pikkuveskan mukanaan. Luulin "Kauhea Krapula"-leffaa katsoessani, että laukku on todellakin vitsi, mutta ei ainakaan täälläpäin. Pitäisiköhän itsekin hankkia moinen, ettei erottuisi massasta ihan niin paljoa.
Kohta pitäisi lähteä kohti kaupunkia illanviettoa varten. Laulutuntia ei valitettavasti saatu pidettyä, kun AMTII oli kiinni. Koulu alkaa 14.2. tai oikeammin 21.2. mutta ilmoittautuminen läsnäolevaksi on aikaisemmin. He ovat kuulemma säätäneet minulle asuntoa ja muutenkin olleet huolissaan minun hyvinvoinnistani. Enpä tainnut tulla maininneeksi heille, että minulla on loistavia ystäviä täällä, jotka ovat auttaneet minua näin aluksi.
Nyt kuitenkin tapaamaan muita Erasmus-vaihtareita ja tsekkaamaan ehkä paikallista yöelämää. Lauluhommat jatkuvat maanantaina, joten hyvä väli tässä ehkä rentouttaa mieltä muilla ajatuksilla.
Kohta pitäisi lähteä kohti kaupunkia illanviettoa varten. Laulutuntia ei valitettavasti saatu pidettyä, kun AMTII oli kiinni. Koulu alkaa 14.2. tai oikeammin 21.2. mutta ilmoittautuminen läsnäolevaksi on aikaisemmin. He ovat kuulemma säätäneet minulle asuntoa ja muutenkin olleet huolissaan minun hyvinvoinnistani. Enpä tainnut tulla maininneeksi heille, että minulla on loistavia ystäviä täällä, jotka ovat auttaneet minua näin aluksi.
Nyt kuitenkin tapaamaan muita Erasmus-vaihtareita ja tsekkaamaan ehkä paikallista yöelämää. Lauluhommat jatkuvat maanantaina, joten hyvä väli tässä ehkä rentouttaa mieltä muilla ajatuksilla.
perjantai 4. helmikuuta 2011
Tällainen on tupani
Tämäntyyppisen tuvan sitä sai itselleen hän. Ei se paljoa ole, mutta eipä sitä paljoa tarvitsekaan. Tuvassa tosiaan on yksi patteri ja lämpöpuhallin, joilla lämmitys skulaa. Sormet ristissä pitää toivoa, että kesällä ei sitten ole niin kuuma täällä kattohuoneistossa, että maalit sulavat seiniltä.
viikonloppua odotellessa
Tänään onkin sitten lepopäivä, tai ei oikeastaan, mutta laulutuntia ei ole. Kaludi on edelleen kipeä, joten omaehtoista harjoittelua ja kunnon kohottamista luvassa. Vietin aamupäivän tutustuen Vladimir Atlantovin tapaan tehdä asioita. On se mies ainakin saanu syntyessään aikamoisen pillin. Legenda kertoi, että hänen laulaessaan täydellä energialla, orkesterista ei kuulunut juuri mitään. Ehkä se nyt ei ole itseisarvo laulajalle, mutta mielestäni hän osaa myös laulaa hyvin kauniistikin. Tässä vähän vinkkiä:
http://www.youtube.com/watch?v=-StifiIGMD4&feature=related
Kävin eilen illalla katsomassa paikallisen version Rigolettosta. Yllätyksekseni sali oli aivan täynnä. Ilmeisesti nimisolistit vetivät paikalle väkeä sankoin joukoin. Orkesti oli laiskalla päällä heti alusta, ja erityisesti huilu tuntui olevan edelleen tehdasvireessä. Orkesterin otteet paranivat kuitenkin lopua kohden, vaikka nopeissa arpeggioissa yhtenäisyys katosikin. Solistit olivat kultaista keskitasoa. Kaikki äänet tulivat jokaiselta, mutta henkilöhahmojen sisäistämistä ei oikein näkynyt yleisöön. Sparafucilen laulanut kaveri oli positiivinen yllätys, ja hänen tekemisensä tuntui olevan muita solisteja valovuosia edellä. Ducan roolin laulanut tenori oli ottanut tehtäväkseen näyttää, kuinka vaikeaa on laulaa tätä roolia. Hän vääntelehti ja kääntelehti laulaessaan, kuin olisi kasakkatanssiin ryhtymässä, eivätkä ensimmäisen äänen jälkeen nostetut tenorikädet laskeutuneet kertaakaan. Eipä siinä, kyllä sieltä ihan laatuakin tuli välillä, mutta solistivierailijana olisin odottanut hänelta parempaa suoritusta. Kuoro suoritti tasaisesti työnsä, ja onnistui lopussa maalaamaan oikein kivasti hyräilyllään ukkosmaista äänimaisemaa. Gildan rooli laulanutta naista vaivasi pahemmanlaatuinen hehtovibra. Hänen laulamisensa kuulosti paikoin niin koomiselta, että illuusio nuoresta tyttärestä katosi savuna ilmaan. Lasten suusta kuuli tässäkin esityksessä totuuden. Jossain ykkösnäytöksen loppuvaiheilla Gildan laulama ylimaallisen korkea ääni sai yleisössä olleet kaksi poikaa räkättämään kovaan ääneen. Nuf said.
En ole kovin montaa esitystä käynyt katsomassa täällä, mutta jotenkin jäi semmoinen mielikuva, että taso on menossa alaspäin. Siihen liittyy ilmeisesti montakin eri juttua, mutta päällimmäisenä on leikkaukset oopperamusiikin esittämisen tukemisessa koko maassa. Varnaa ja Sofiaa halutaan tukea, muualta leikataan rankalla kädellä. Ainakin viime keväisestä Madama Butterflystä jäi parempi maku suuhun. Lipun hinta ei onneksi päätä huimannut, joten eipä siinä menetystä tullut kuin 8lv:n verran. Ihan kiva muutenkin käydä katsomassa tasoa ja verrata sitä tekemiseen esimerkiksi meillä kotomaassa.
Kävin myös päivällä hakemassa musiikkikaupasta kapulat harjoittelua varten. Huhtikuussa pukkaa taas keikkaa TMP:llä. Jännästi tässä pitää ihmetellä miten ajan saa sovitettua reeniaikatauluun täällä. Toistaiseksi asiat näyttävät aika hyvältä, eikä suuria kikkailuja tarvitse tehdä. Kapulat olivatkin hitusen painavammat, kuin olen tottunut. Pyysin Vic Firthin 5A:t ja sain 55A:t. Eroa painossa on noin puolet =) No tuleepahan ranteeseen ruista, kun palaa omiin 7A riisitikkuihin. Tarkemmin keikka-aikataulusta ja pumpustamme löytyy osoitteesta: http://www.tmp-yyz.com/
Osoitteesta puheen ollen, paikallinen osoitteeni täällä on seuraavanlainen:
Ei kannata kuitenkaan rahaa lähettää =) Talossa on yksi postilaatikko, jonka saa auki nykäisemällä. No, takaisin töihin, sanoi joku jossain... olen ihan varman siitä.
http://www.youtube.com/watch?v=-StifiIGMD4&feature=related
Kävin eilen illalla katsomassa paikallisen version Rigolettosta. Yllätyksekseni sali oli aivan täynnä. Ilmeisesti nimisolistit vetivät paikalle väkeä sankoin joukoin. Orkesti oli laiskalla päällä heti alusta, ja erityisesti huilu tuntui olevan edelleen tehdasvireessä. Orkesterin otteet paranivat kuitenkin lopua kohden, vaikka nopeissa arpeggioissa yhtenäisyys katosikin. Solistit olivat kultaista keskitasoa. Kaikki äänet tulivat jokaiselta, mutta henkilöhahmojen sisäistämistä ei oikein näkynyt yleisöön. Sparafucilen laulanut kaveri oli positiivinen yllätys, ja hänen tekemisensä tuntui olevan muita solisteja valovuosia edellä. Ducan roolin laulanut tenori oli ottanut tehtäväkseen näyttää, kuinka vaikeaa on laulaa tätä roolia. Hän vääntelehti ja kääntelehti laulaessaan, kuin olisi kasakkatanssiin ryhtymässä, eivätkä ensimmäisen äänen jälkeen nostetut tenorikädet laskeutuneet kertaakaan. Eipä siinä, kyllä sieltä ihan laatuakin tuli välillä, mutta solistivierailijana olisin odottanut hänelta parempaa suoritusta. Kuoro suoritti tasaisesti työnsä, ja onnistui lopussa maalaamaan oikein kivasti hyräilyllään ukkosmaista äänimaisemaa. Gildan rooli laulanutta naista vaivasi pahemmanlaatuinen hehtovibra. Hänen laulamisensa kuulosti paikoin niin koomiselta, että illuusio nuoresta tyttärestä katosi savuna ilmaan. Lasten suusta kuuli tässäkin esityksessä totuuden. Jossain ykkösnäytöksen loppuvaiheilla Gildan laulama ylimaallisen korkea ääni sai yleisössä olleet kaksi poikaa räkättämään kovaan ääneen. Nuf said.
En ole kovin montaa esitystä käynyt katsomassa täällä, mutta jotenkin jäi semmoinen mielikuva, että taso on menossa alaspäin. Siihen liittyy ilmeisesti montakin eri juttua, mutta päällimmäisenä on leikkaukset oopperamusiikin esittämisen tukemisessa koko maassa. Varnaa ja Sofiaa halutaan tukea, muualta leikataan rankalla kädellä. Ainakin viime keväisestä Madama Butterflystä jäi parempi maku suuhun. Lipun hinta ei onneksi päätä huimannut, joten eipä siinä menetystä tullut kuin 8lv:n verran. Ihan kiva muutenkin käydä katsomassa tasoa ja verrata sitä tekemiseen esimerkiksi meillä kotomaassa.
Kävin myös päivällä hakemassa musiikkikaupasta kapulat harjoittelua varten. Huhtikuussa pukkaa taas keikkaa TMP:llä. Jännästi tässä pitää ihmetellä miten ajan saa sovitettua reeniaikatauluun täällä. Toistaiseksi asiat näyttävät aika hyvältä, eikä suuria kikkailuja tarvitse tehdä. Kapulat olivatkin hitusen painavammat, kuin olen tottunut. Pyysin Vic Firthin 5A:t ja sain 55A:t. Eroa painossa on noin puolet =) No tuleepahan ranteeseen ruista, kun palaa omiin 7A riisitikkuihin. Tarkemmin keikka-aikataulusta ja pumpustamme löytyy osoitteesta: http://www.tmp-yyz.com/
Osoitteesta puheen ollen, paikallinen osoitteeni täällä on seuraavanlainen:
Kimmo Turunen
Ul. Rosini 11, et 4, mansarda
4000 Plovdiv
Bulgaria
Киммо Турунен
11 Ul Rosini, ет. 4, Мансарден
Пловдив 4000
България
11 Ul Rosini, ет. 4, Мансарден
Пловдив 4000
България
torstai 3. helmikuuta 2011
Flunssasta päivää
Kaludilla oli jo viime viikolla ääni pois flunssan takia, mutta hän urheasti kuitenkin piti tunteja kurssilla. Nyt se sitten kostautui, ja Kaludi on todella kipeä. Eilen pidettiin tunti hänen luonaan, ja päästiin taas pykälää eteenpäin hommissa. Vähän semmoistahan tämä on, että aina kun yhden asian osaa, niin sitten tulee taas jo seuraava asia, jota pitää hoonata. Vähän niinkuin Maikin solffatunneilla, jossa kukaan ei koskaan osaa kaikkea =) Tänään ei kuitenkaan tuntia ole, enkä usko että huomennakaan. Itselläkin on pieni knöödeli kurkussa, mutta en aio antaa periksi.
Kävin maksamassa sitten netin, ja strollailemassa kaupungilla. Kuso kulkee kivasti ja speedtest.net antoi nopeudeksi 10/2M joka ei todellakaan ole 20lv:n kuukausihintaan ole paha rasti. Voisi asiat olla huonomminkin. Maksoin samalla Ivon netin, kun kerta siellä suunnalla liikuskelin. Kävin myös ostamassa vähän keittiötarpeita, mutta verhoja en vielä löytänyt sopivia. Tarkoitan siis sanoa, että en löytänyt verhoja ollenkaan. Miksi minä niitä olisin monesta kaupasta etsinyt, ja kysellyt? Kyllähän minulle kelpaa mitkä rätit vaan ja sitä rataa.
No, netti on, eikä mitään tekemistä illaksi. Ajattelin mennä, vastoin moraalista rankaani, katsomaan Plovdivin oopperan Rigolettoa. Kaludihan irtisanottiin noin puoli vuotta sitten kyseisen puljun johtajan virasta, eikä sen koomin ole hänen oppilaitaan siellä laulanut. Muutenkin kyseinen ooppera on siirtymässä historiaan, ja orkesteri muutenkin haluaa soittaa vain sinfoniamusaa oopperan sijaan. Mielenkiintoinen veto, kun ajatellaan että Plovdivin oopperatalon remontti on juuri loppusuoralla. No, saapa nähdä mihin tämä johtaa. Kovasti täällä kuitenkin ollaan leikkaamassa oopperamusiikin budjetteja joka puolella.
Kävin maksamassa sitten netin, ja strollailemassa kaupungilla. Kuso kulkee kivasti ja speedtest.net antoi nopeudeksi 10/2M joka ei todellakaan ole 20lv:n kuukausihintaan ole paha rasti. Voisi asiat olla huonomminkin. Maksoin samalla Ivon netin, kun kerta siellä suunnalla liikuskelin. Kävin myös ostamassa vähän keittiötarpeita, mutta verhoja en vielä löytänyt sopivia. Tarkoitan siis sanoa, että en löytänyt verhoja ollenkaan. Miksi minä niitä olisin monesta kaupasta etsinyt, ja kysellyt? Kyllähän minulle kelpaa mitkä rätit vaan ja sitä rataa.
No, netti on, eikä mitään tekemistä illaksi. Ajattelin mennä, vastoin moraalista rankaani, katsomaan Plovdivin oopperan Rigolettoa. Kaludihan irtisanottiin noin puoli vuotta sitten kyseisen puljun johtajan virasta, eikä sen koomin ole hänen oppilaitaan siellä laulanut. Muutenkin kyseinen ooppera on siirtymässä historiaan, ja orkesteri muutenkin haluaa soittaa vain sinfoniamusaa oopperan sijaan. Mielenkiintoinen veto, kun ajatellaan että Plovdivin oopperatalon remontti on juuri loppusuoralla. No, saapa nähdä mihin tämä johtaa. Kovasti täällä kuitenkin ollaan leikkaamassa oopperamusiikin budjetteja joka puolella.
Internet ja uusi tupa
Hyvähän täällä kattohuoneistossa olisi olla, jos ei olisi kylmin talvi miesmuistiin. Vuokranantajani ei osannut oikein varautua kylmiin öihin, ja kämppä on reilusti alilämmitetty. 50m2:n tuvassa on yksi patteri, ja yksi 2kW:n lämpöpuhallin, ja molemmat toimii sähköllä. Eritystä ei ole mihinkään suuntaan, joten tupa jäähtyy nopeammin kuin kuppi kahvia pilkkivän eskimon kädessä. Säätiedotus lupasi helpotusta keleihin, mutta jos oikein ymmärsin keskilämpötilataulukkoa, nämä kelit jatkuvat teoriassa vielä ainakin kuukauden, ellei parikin. Onneksi on peittoja sen verran monta, ettei yöllä pääse tunnelma laskemaan pakkasen puolelle.
Ei sen puoleen, vuokraisäntäni Ivo on aivan mahtava kaveri. Hän on itsekin opiskellut ulkomailla, Italiassa jos ollaan ihan tarkkoja, ja haluaa siksi pitää minulle seuraa, sekä varmistaa että kaikki on kunnossa. Hän kutsui minut syömään tuossa toissa iltana, ja olemme käyneet hänen kanssaan aamuisin kävelyllä melontastadionilla. Hänellä on menossa raju painonpudotuskuuri ja haluaa siksi jotain pientä liikuntaa harrastaa joka päivä. Mikäpä siinä, kun tulee herättyä tarpeeksi aikaisin. Heille syntyi pari kuukautta sitten tyttövauva, joka pitää huolen aikasesta herätyksestä. Kivahan sitä on vähän käydä käppäilemässä, ja samalla harjoittaa Ivon englanninkielen taitoja.
Olen hämmästynyt tässä parina päivänä ihmisten kielellisestä osaamisesta. Toki olen törmännyt ihmisiin, jotka eivät puhu sanaakaan englantia, mutta todella moni yllätyksekseni puhuu kuitenkin, kun vähän tökkii. Suurimman leuanpudotuksen sai aikaan naapurin vanha mummo, jota tervehdin rappukäytävässä. Sanoin hänelle bulgariaksi, etten ymmärrä mitä hän sanoi. Mummo rupesi puhumaan hyvin sujuvaa englantia, ja pyysi viemään viestiä vuokrantajalleni käytävässä lojuvasta rojusta. Tänään paikalle saapunut internet-asentajakin sanoi ensimmäisenä, ettei puhu hyvää englantia käyttäen sellaista muotokieltä ja lauserakennetta, joka paljasti miehen heti valehtelijaksi. Arvelen, että kyseessä on jonkilainen peniskateus, jonka vuoksi bulgaarit eivät vain uskalla puhua englantia. Voin hyvin samaistua siihen, koska oma bulgariantaitoni rypee vielä samanlaisessa itsetunnon pohjamudassa. Vaikka osaankin jo jonkin verran päivittäisessä kanssakäymisessä tarvittavia fraaseja, huomaan silti turvautuvani englantiin turhan helposti. No, tässä se nyt tuli sanottua ja tiedostettua, joten ei kun härkää sarvista.
Jännityksellä odotan, että minkätyyppinen netti tänne kämppään saadaan aikaiseksi. Miltei jokaisessa kuppilassa on WLAN-mahdollisuus, mutta suurin osa yhteyksistä on niin heikkolaatuisia, ettei sillä paljoa juhlita. Sopparissa lukee, että kansainvälinen siirtonopeus olisi 20Mt/s mutta jos saan prosentinkin tuosta, niin sekin on jo hyvä, kunhan vain tulee katkeamatta. Ivon mukaan kyseinen ISP on paras täällä seudulla, eikä hintakaan kyllä päätä huimaa: 20lv asennus ja 20lv kuukaudessa. Homma toimii kuitenkin samoin, kun kaikki täällä. Menin toimistoon, ja pyysin nettiä. Tyttö kirjoitti tilauslomakkeen, ja pyysi 20lv asennusta varten. Kysyimme, olisiko mahdollista maksaa ensimmäistä kuukautta samalla. Tyttö sanoi, että hän ottaa maksun vastaan vasta silloin, kun netti on asennettu. Maksua ei voi myöskään antaa asentajille mukaan. Kävellään sitten kaupungille, ja maksetaan saakeli.
Sähkömaksu hoidetaan myös käteisellä, samoin TV-palvelut, jos tässä sellaisen haluan. Pitää nyt miettiä, mihin rahat riittävät. Eipä se telkkarikaan ole kuin 22lv/kk, ja kanavia on Discoverystä HBO:n. Sähkön kanssa voikin olla vähän siinä ja tässä. Voi olla että sähkölasku on jotain 120lv/kk ellei enemmänkin tässä talvikuukausien aikana. Eipä paljoa ole vaihtoehtoja, kun muita lämmitysmuotoja ei ole. Ei nyt viitsisi tässä pellettitakkaakaan alkaa ehdottelemaan, mutta meinasin kysellä kämpän eristämisestä tulevaisuudessa. Ei mielestäni olisi paha idea heittää vähän koolinkia seinään, ja villaa väliin. Säilyisi lämpö kämpässä, ja samalla se eristäisi kesällä lämmintä ulkopuolelta, jos Ivo haluaa asentaa ilmastoinnin tänne joskus. Tulisi halvemmaksi monellakin eri taholla. Ehkä odottelen kuitenkin Ivon englanninkielen petraantumista vielä hetken, ennenkuin alan ehdottelemaan. Nyt kuitenkin laulutunnille, kunhan pojat ovat saaneet kaapelit kiinnitettyä ja kuson kulkemaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)