Tuntuipa kivalta vähän vierailla Suomessa ja möllötellä kotona normaalia enemmän. Saatiin oopperajuhlien reenit pois alta, ja Lohengrin olisi kaiketi koelaulettu onnistuneesti läpi. Olihan siinä urakkaa kerrakseen, kun nuo iän ikuiset väliäänet kummittelevat vieläkin unissa. Kivasti on saanut levätä ja ajatella välillä jotain muutakin, kuten progressiivisen musiikin vaikutusta ihmiskunnan hyvinvointiin ja maailman rauhaan.
Kiitokset vaan Timppikselle ja Kossulle, oli taas mukavaa progahdella. Keikka meni ihan kivasti, mutta pikkuisen raskasta meinasi paikka paikoin olla. Yleisö onneksi oli autuaan tietämätön siitä, millaista tuskaa keikan onnistumiseksi saatiin kokea. Pienen maistiaisen yleisö kuitenkin sai, kun Timppiksen joku härpäke päätti olla toimimatta juuri kriittisellä hetkellä. Jauhettiin Kossun kanssa sitten viitisen minuuttia The Weaponin introa, kun Timppis rassasi kitarakamppeita kuosiin. Elävää musiikkia ja sitä rataa...
Nyt pitäisi sitten aloittaa taas tämä vakavan musiikin tekeminen, kunhan Kaludi palaa Puolasta. Ilmeisesti on ollut komiaa Toscaa tarjolla, ja hommat olleet isollaan. Alankin seuraavaksi valmistaa toukokuun konserttia varten ison liudan suomenkielisiä liedejä, ja sitten parit aariat siihen päälle. Kaksi erillistä konserttia olisi tehtävänä, mutta onneksi kapelimestari Parvanov antaa varmasti hyviä neuvoja. Hyvähän tässä on lähteä, kun on saanut ääni levätä ja mieli virkistyä poikien kanssa riekkumisesta.
Viikon loppupuolella kylään tulee eräs Bulgarialainen tenori, joka haluaa ottaa yksityistunteja. Lupasin majoittaa hänet matalaan majaani, jotta hänen ei tarvitse etsiä hotellia itselleen. Tässä odottelen parhaillani, milloin kuulen hänen saapumisestaan. Nyt hieman ruokajumppaa kuitenkin, ettei mene ihan lentokentällä istuskeluksi koko homma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti