Ähky

Laulu- ja ruoka-ähky samalla kertaa...

Kävin tekemässä töitä kapelimestari Parvanovin kanssa puolentoista tuntia. Voisin ehkä pitää itseäni onnekkaana, kun saan laulutuntien lisäksi 15h henkilökohtaista ohjausta aarioiden ja liedien musiikilliseen tekemiseen, ja 15h ensemblea saman herran kanssa. Pidän tätä mahdollisuutta aika arvokkaana, koska mies on hyvin kelpo kapu kaiken kaikkiaan, ja musiikillisilta mieltymyksiltään samaa sorttia kuin allekirjoittanut. Suomessa olisi mahdotonta päästä kaksi kertaa viikossa tekemään kapun kanssa töitä koulun puolesta, vaikka Lahdessa meillä onkin ensemble ihan erillisenä aineena. Ei sillä, ettenkö arvostaisi opettajan Sirkka Parviaisen tietotaitoa musiikin tekemisessä, mutta on se mukava tarkastella asioita vähän toisesta perspektiivistä myös.

Kävin mättämässä kiinalaista naapurin ravintolassa ihan kurillani. En ole uskaltautunut menemään sisään, vaikka ravintola on tien toisella puolella. Yllätyksekseni paikasta löytyi engeskalla kirjoitettu menu ja tarjoiliakin puhui vielä auttavasti englantia, joten mikäs siinä ollessa. Turhaan pelkäsin, että siellä syödään ulkkareista valmistettua Soylent Greeniä hapanimeläkastikkeessa. Ruoka oli parasta kiinalaista aproksimaatiota mitä olen koskaan syönyt ja telkkaristakin tuli snookerin kiinan avoimien puolivälierät.

Nyt makaan sängyllä vatsani vierellä ja odotan ruoan laskeutumista. Kun hetki koittaa, aion siivota koko kämpän katosta lattiaan. Alkaa pänniä, kun on niin paljon tekemistä koululla, ettei oikein ehdi edes kämpillä siivoamaan. Huomenna on onneksi vapaa päivä, joten voin tehdä hyvällä omallatunnolla valinnan Final Fantasy 9:n ja John Steele -rokkikeikan välillä. Taidan kuitenkin taipua uudelleen nimettyjen hahmojeni, Torspon, Vatipään, Vajakin, Retardon ja Pissiksen seikkailujen läpikäymiseen, kun on tuota musiikkia tässä tullut viimeaikoina tehtyä vähän turhankin runsaasti. Katsotaan nyt kuitenkin, kun ilta koitaa...