Tässä pari päivää olen harmitellu sitä, että hoitoaine loppui juuri ennen kuin piti lähteä kotiin. Sama tunne tuli kun hetki sitten käsisaippua loppui, eikä tosiaan millään viitsisi ostaa parin päivän takia uusia puteleita, kun ei niitä kotiinkaan viitsi viedä. Olen lähdössä kotiin puolen vuoden reissun jälkeen, ja ainoa mielessäni pyörivä harmistuksen aihe on huonosti suunniteltu hygieniatalous. Pitäisihän minun partiolaisena olla valmiimpi ja suunnitella asiat nyt vähän paremmin. Ei ole tainnut vielä oikein iskostua mieleen se, että tämä tosiaan loppuu kohta. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, olen alkanut tottua tähän sekametelisoppaan, jota Bulgariaksikin kutsutaan.
Olen alkanut ymmärtää, miksi ihmiset toimivat niinkuin toimivat. Olen alkanut tajuta miksi asiat hoidetaan täällä niinkuin ne hoidetaan. Olen keksinyt miten paikallisten kanssa kommunikoidaan, vaikkei kieltä osaakaan.
Ensihavainnot ovat osoittautuneet osalta oikeiksi, osalta vääriksi. Tavallaan juuri, kun homma alkoi käydä mielenkiintoiseksi, pitää lähteä kotiin. En kuitenkaan haluaisi olla enää hetkeäkään kauempaa täällä. Olen saanut sen, mitä lähdin hakemaankin: Valtavan määrän kokemuksia vieraasta kulttuurista, ammatillisen osaamisen huimaa kasvua, ja hurjan tukun uusia ystäviä sekä paikallisia että muun maalaisia. Nyt on aika kuitenkin panna pillit pussiin, pakata laukut ja suunnata kohti omaa sänkyä oman kullan ja kahden karvakorvan viereen.
Hieman analyysiä kutenkin viimepäivien opiskelusta. Tappelin, tai oikeastaan kiistelin vahvasanaisesti Kaludin kanssa eilen. Kävimme tulenpalavan keskustelun lauluteknisistä yksityiskohdista, jonka seurauksena tajusin mistä tässä hommassa on kyse. Vajaan 80 laulutuntia se otti, että luupää tajusi miksi asiat toimivat niinkuin ne toimivat. Muut oppilaat eivät oikein tajunneet mistä oli kyse, mutta tuossa hetkessä suhteemme muuttui professori-oppilas-suhteesta enemmän kolleegiaaliseksi. Kaludi sanoi, että tästä lähtien hänen ei tarvitse enää kertoa perusteista, koska näyttää siltä että ymmärsin ne vihdoin täysin. Tästä eteenpäin kyse on vain mielenlujuudesta ja asioiden hienosäädöstä. Toki nyt puhutaan vain perusteknisestä osaamisesta. Ei tässä nyt vielä mitään maailmantähtiä olla, mutta ehkä askeleen lähempänä.
Tänään oli nelituntinen sessio ohjaaja Sasho Petkovin kanssa. Tulkkiongelmat jatkuivat, mutta saimme kuitenkin tehtyä käytännön lavatyöskentelyn harjoituksia, ja toteutimme yhden aarian ohjauksen, jota olemme tässä muutaman viikon työstäneet paperilla. Sasho oli kovin tyytyväinen tapaani tehdä lavatyötä, ja kehoitti kovasti hakeutumaan johonkin improvisaatioryhmään jäseneksi. Onneksi en tunne yhtään sellaista porukkaa, jossa moista taidetta tehtäisiin. (*wink wink*) Ensi viikolla tehdään vielä viimeisiä hienosäätöjä ja sitten palataan asiaan syssymmällä.
Koitan vielä tehdä loppuanalyysiä jossain vaiheessa, ellei muut asiat vie keskittymistä toisaalle. Näillä kuitenkin mennään, kun ei muuta voida.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti