Kiitos vaan sille pilittäjälle, joka tuli reenaamaan viereiseen luokkaan. Harjoittelin kaikessa rauhassa Griegin hidasta etydiä, niin kaveri alkoi pilipattamaan Bulgarialaista perinnemusaa haitarilla sellaisella tempolla, joka saisi kultaiset, hopeaiset, ja platinaisetkin harmonikkataiturit kalpenemaan kateudesta. Meni kiinnostus reenata juuri sillä hetkellä aika alas. Mojo laskeutui kaikkien aikojen matalimmalle tasolle.
Muutenkin nuo päärakennuksen harjoitustilat on kyllä jotain ihan legendaarista. Jos kuvittelette, että meidän harjoitushuoneet ovat pieniä, niin tervetuloa tänne. Tuohon neljän neliön koppiin oli umpattu piano, ja hirveä kasa tauluja. Luokat ovat ylimmässä kerroksessa, joten katto on viisteinen myös harjoitustilassa. Näin huoneessa on siis täysin mahdotonta laulaa. Yhyy, snif ja itku.
Oli tänään ihan hauskaakin. Tapasin näyttelemisen opettajani, professori N.N:n, joka opettaa paikallisia ohjaajaksi haluavia näyttelyn saloihin. Kuvittelin aluksi, kun hän kertoi minulle näyttelemisen perusteista, että hän on ihan oman tien kulkija, mutta vartin pohjustuksen jälkeen kävimme puolitoista tuntia läpi Stanislavskin metodin perusteita. Sinänsä hyvä, että vitsailin juuri viime viikolla yhdelle kaverille, että tämä ohjaaja varmaan haluaa muokata minusta Stanislavskin oppipojan. Sinänsä mielenkiintoista, että herra Stanislavski teki viimeisinä päivinään töitä oopperalaulajien kanssa, tai näin minulle kerrottiin. Kaikki oli kuitenkin ihan järkeenkäypää, ja tosi mielenkiintoista. Sainkin kotitehtäväksi kehittää tekemistä Lunge da Lei:in. Ei siis siinä mielessä, että sitä aariaa koskaan esitettäisiin niin, mutta harjoituksen vuoksi. Tarkoituksena olisi irrottaa laulaminen ja sen pakonomainen ruumiinkieli pois lavalla elämisestä. Olen ihan kympillä tässä mukana, kun yllättävän suuri osa isoista oopperastaroista on lavalla ollessaan täysin tietämätön ympäristöstään, ja muutenkin reagoi tavallaan epäuskottavasti lavan tapahtumiin, vaikka laulussa sinänsä ei olisi mitään vikaa. No, katsotaan mitä tästä tulee. Ainakin hyvän alun tässä ehtii saamaan aiheeseen.
Ostin törkeän hyvää Sirene-juustoa, joka on aika lähellä Fetaa, mutta parempaa. Tein tässä makkarasalaatin, jonka hinnaksi tuli 4,90lv eli n. 2,60€. Törkeän hyvää. Ulkona paukkuu ilotulitteet jo nyt, vaikka varsinainen juhlapäivä on vasta huomenna. 3.3. on Bulgarialainen juhlapäivä, jolloin juhlistetaan itsenäisyyttä Osmaanien valtakunnasta. 1.3. on Baba Marta -juhla jolloin juhlitaan hedelmällisyyttä ja tulevaa kevättä. Ihmekkös jos 4.3. on pakko pitää myös vapaapäivänä :D Joku kuulemma ampuu aseellakin tuolla ulkona. Ehkä ihan hyvä päätös jäädä tänne kotio zippailemaan ja katsomaan avaruuskävelyä Nasa-telkkarista.
Eräs kaveri kertoi, että kesällä Sunny Beatchilla on ilotulituksia harva se päivä. Yhden kerran laiton ilotulitus tuhosi hänen hotellinsa pihassa kolme autoa, ja sytytti tulee pari rakennusta. Täällä ammutaan siis isoja putkiraketteja, eikä mitään pikku kissanpieruja, kun juhlitaan. Toivottavasti taukoaa sen verran, että pystyy nukkumaan yöllä. Huomenna voisikin mennä riehumaan kameran kanssa joukkoon, ja kuvaamaan juhlivia ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti