Reenitilojen saaminen meinasi olla vaikeaa eilen. Oli ilmeisesti suosittu päivä noin geneerisesti. Kävin ensimmäisellä pianotunnilla aamulla, ja pianonsoiton opettaja oli yllättynyt, kun en osannutkaan soittaa mitään. Ilmeisesti hän ei opeta alkeistunteja lainkaan, mutta lupasi tehdä poikkeuksen kanssani. Sain soitettavaksi Griegin etydin, joka minun pitää harjoitella ensi maanantaiksi. Aika kovat odotukset kyllä on, jos meinaa että osaan sen soittaa läpi ilman virheitä silloin. Kappale sinänsä ei ole vaikea, mutta en tosiaan ole soittanut koskaan, niin en tiedä hittojakaan koko hommasta. No sahasin sitä kuitenkin jokusen tunnin eilen, ja melkein alkoi sujua.
Lauluhommat hoituivat samalla reenikerralla, ja sainkin mukavasti vuoroteltua laulun ja pianon välillä, ettei kumpikaan osa-alue rasittunut liikaa. Tämä onkin ihan fiksu systeemi mielestäni, ettei mene ihan roiskimiseksi keskittymisen puutten vuoksi.
Kävin illalla Terry's Irish Pubissa parilla Guinessillä ja turisin baarin omistajien kanssa. Omistajan paikallissyntyinen vaimo halusi heille toisen koiran, ja Terry oli ihan mielenkiinnolla asiaa ajattelemassa. Terryn veli ei ollut suunnattoman innostunut aiheesta, koska jo olemassa oleva seropi Xena repii peittoja ja huonekalua jo nyt. Lupauduin sitten auttamaan koirankoulutuksessa ja ulkoiluttamaan koiraa joskus. Lupasin myös yösijan meille, jos joskus tulee tiukka tilanne. Saas nähdä millaiseen hulabaloohon sitä tuli lupauduttua, kun Xenalla ei todellakaan ole mitään rotia. Se on vuoden ikäinen ja pureskelee iloisesti tuttuja ja tuntemattomia ranteesta, ja hyppii vasten. Noh, jos nyt koiraparan elämää voi jollain tavalla auttaa niin mikäs siinä. Katsotaan mitä tapahtuu.
Bulgarialaiset eivät kyllä ole kovin business-orientoituneita, ainakaan alkoholialalla. Guiness pääsi loppumaan alkuillasta, ja Terryn veli selitti mistä tämä johtui. Jokaisesta tonkasta, jonka he tilaavat sisään, pitää maksaa 70lv pantti. Heillä oli aluksi suuria vaikeuksia saada edes hanaa paikalle, koska maahantuoja oli sitä mieltä, ettei Plovdivissa kukaan juo Guinessiä. No ei kai juo, kun sitä ei tarjota missään. Ensimmäisen 3kk:n aikana heillä on mennyt 23 tonkkaa Guinessiä ja vastaavasti 8 tonkkaa Shumenskoa. Tilaston jälkeen maahantuoja on ollut kovin tyytyväinen, muttei siltikään suostu antamaan tyhjää tonkkaa pantiksi varastoistaan. Kiitollista, mutta onneksi on yksi paikka Plovdivissa, josta Guinessiä saa. Ja maistuu muuten todella paljon paremmalta, kuin koto-Suomessa, koska tämä tavara on tehty Irlannissa, eikä Tsekeissä, tai Nigeriassa, jossa muuten on suurin Guinessin panimo koko maailmassa.
Mutta näillä eväillä viikonloppuun. Huomenna on taas laulutuntia ja tunnille tulee myös muita Kaludin yksityisoppilaita. Nyt lähden etsimään ruokaa ja viihdettä illaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti