viikonloppua odotellessa

Tänään onkin sitten lepopäivä, tai ei oikeastaan, mutta laulutuntia ei ole. Kaludi on edelleen kipeä, joten omaehtoista harjoittelua ja kunnon kohottamista luvassa. Vietin aamupäivän tutustuen Vladimir Atlantovin tapaan tehdä asioita. On se mies ainakin saanu syntyessään aikamoisen pillin. Legenda kertoi, että hänen laulaessaan täydellä energialla, orkesterista ei kuulunut juuri mitään. Ehkä se nyt ei ole itseisarvo laulajalle, mutta mielestäni hän osaa myös laulaa hyvin kauniistikin. Tässä vähän vinkkiä:

http://www.youtube.com/watch?v=-StifiIGMD4&feature=related

Kävin eilen illalla katsomassa paikallisen version Rigolettosta. Yllätyksekseni sali oli aivan täynnä. Ilmeisesti nimisolistit vetivät paikalle väkeä sankoin joukoin. Orkesti oli laiskalla päällä heti alusta, ja erityisesti huilu tuntui olevan edelleen tehdasvireessä. Orkesterin otteet paranivat kuitenkin lopua kohden, vaikka nopeissa arpeggioissa yhtenäisyys katosikin. Solistit olivat kultaista keskitasoa. Kaikki äänet tulivat jokaiselta, mutta henkilöhahmojen sisäistämistä ei oikein näkynyt yleisöön. Sparafucilen laulanut kaveri oli positiivinen yllätys, ja hänen tekemisensä tuntui olevan muita solisteja valovuosia edellä. Ducan roolin laulanut tenori oli ottanut tehtäväkseen näyttää, kuinka vaikeaa on laulaa tätä roolia. Hän vääntelehti ja kääntelehti laulaessaan, kuin olisi kasakkatanssiin ryhtymässä, eivätkä ensimmäisen äänen jälkeen nostetut tenorikädet laskeutuneet kertaakaan. Eipä siinä, kyllä sieltä ihan laatuakin tuli välillä, mutta solistivierailijana olisin odottanut hänelta parempaa suoritusta. Kuoro suoritti tasaisesti työnsä, ja onnistui lopussa maalaamaan oikein kivasti hyräilyllään ukkosmaista äänimaisemaa. Gildan rooli laulanutta naista vaivasi pahemmanlaatuinen hehtovibra. Hänen laulamisensa kuulosti paikoin niin koomiselta, että illuusio nuoresta tyttärestä katosi savuna ilmaan. Lasten suusta kuuli tässäkin esityksessä totuuden. Jossain ykkösnäytöksen loppuvaiheilla Gildan laulama ylimaallisen korkea ääni sai yleisössä olleet kaksi poikaa räkättämään kovaan ääneen. Nuf said.

En ole kovin montaa esitystä käynyt katsomassa täällä, mutta jotenkin jäi semmoinen mielikuva, että taso on menossa alaspäin. Siihen liittyy ilmeisesti montakin eri juttua, mutta päällimmäisenä on leikkaukset oopperamusiikin esittämisen tukemisessa koko maassa. Varnaa ja Sofiaa halutaan tukea, muualta leikataan rankalla kädellä. Ainakin viime keväisestä Madama Butterflystä jäi parempi maku suuhun. Lipun hinta ei onneksi päätä huimannut, joten eipä siinä menetystä tullut kuin 8lv:n verran. Ihan kiva muutenkin käydä katsomassa tasoa ja verrata sitä tekemiseen esimerkiksi meillä kotomaassa.

Kävin myös päivällä hakemassa musiikkikaupasta kapulat harjoittelua varten. Huhtikuussa pukkaa taas keikkaa TMP:llä. Jännästi tässä pitää ihmetellä miten ajan saa sovitettua reeniaikatauluun täällä. Toistaiseksi asiat näyttävät aika hyvältä, eikä suuria kikkailuja tarvitse tehdä. Kapulat olivatkin hitusen painavammat, kuin olen tottunut. Pyysin Vic Firthin 5A:t ja sain 55A:t. Eroa painossa on noin puolet =) No tuleepahan ranteeseen ruista, kun palaa omiin 7A riisitikkuihin. Tarkemmin keikka-aikataulusta ja pumpustamme löytyy osoitteesta: http://www.tmp-yyz.com/

Osoitteesta puheen ollen, paikallinen osoitteeni täällä on seuraavanlainen:

Kimmo Turunen

Ul. Rosini 11, et 4, mansarda

4000 Plovdiv

Bulgaria

Киммо Турунен
11 Ul Rosini, ет. 4, Мансарден
Пловдив 4000
България

Ei kannata kuitenkaan rahaa lähettää =) Talossa on yksi postilaatikko, jonka saa auki nykäisemällä. No, takaisin töihin, sanoi joku jossain... olen ihan varman siitä.