Käväisin piipahtamassa Sofian oopperassa mulkaisemassa Rigoletton. Olipa vähän korkeatasoisempi, kuin aiemmin Plovdivissa nähty versio. Kaludi oli laulanut edellisenä iltana saman satsin ja oli hieman väsynyt, mutta silti paras alkuillan annista. Muut eivät toki olleet huonoja, vaan kokonaisuus toimi kivasti. Lavalla ei mitään akrobatiaa tehty, mutta musiikillisesti oli oikein antoisa esitys. Lavastukset, puvustukset ja muutenkin extramusiikilliset puitteet ovat luonnollisesti paremmalla tasolla, kuin muualla, ja se kyllä näkyy esityksessa, vaan ei lippujen hinnassa. 8lv ei mielestäni ole kovin paljoa permantopaikasta keskellä salia.
Tänään alkoi sitten varsinainen koulu. Sain lukujärjestyksen jo aikasemmin, ja hieman ihmettelin tuntien pituutta. Pianotunti alkaa 13.30 ja loppuu 18.00. Samoin kokonaismäärä bulgarian kieltä on 9h/vko. Selvisi kuitenkin, että tuntimäärät ovat hyvin viitteellisiä, ja oma pieni pianotuntini on jossain välillä 13.30-18.00. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että paikalla on oltava tuolloin. Ihmekkös kun sakki lorvehtii pihalla vedellen norttia ja sippaillen 50 stotinkin lattéitaan.
Ensimmäinen bulgarian oppitunti meni oikein kivasti. Sain (ilmeisesti) kehuja, kun osasin aakkoset hyvin, ja kirjoituksestani sai jotenkuten selvää. Kolmen tunnin slotti kutistui 45 minuuttiseksi ja huomenna aamulla jatketaan sitten siitä mihin jäätiin. Hämmästyttävän hyvin sitä oppii, vaikka opettaja ei juuri englantia puhukaan. Jännityksellä jäämme odottamaan, miten käsi kestää kirjoittamista. Tuli meinaan ranne kipeäksi kun joutui kirjoittamaan pitkästä aikaa oikeen urakalla.
Iltapäivästä oli sitten laulutunti. Vokaliisia väännettiin ja juteltiin muutenkin tulevasta. Kaludi opettaa vocal ensemblea ja pianistin kanssa harjoittelua myös. Turkasen paljon sitä tulee laulettavaa per päivä, kun otetaan huomioon että reenasin itse tänään pari tuntia Lohengrinin-perkuletta pianon kanssa. Tätä sitä kuitenkin tultiin hakemaan, joten valitus pois ja ii:n silimää puhki.
Huomenna Kaludi joutuu käymään Varnassa, mutta sen jälkeen on joka päivä tunti, myös sunnuntaisin. Siitä vaan ottamaan mallia koto-Suomen oppilaitoksiin. No, ehkä sitä vähemmälläkin pärjäisi, mutta onhan se hyvä että on opettaja läsnä reenatessa ja vähentäähän se virheiden oppimisen mahdollisuutta kummasti.
Muut oppilaat Kaludin luokalla ovat vaihtelevan tasoisia. Osa on jo vähän pidemmällä, ja osalla on vielä hakemista oman vokaalisen varmuuden löytämiseksi. Yllättävän monta naislaulajaa luokalla kyllä on. Olisin jotenkin olettanut, että siellä on 20 tenoria, ja yksi sopraano, mutta noin 12 hengen ryhmässä on tasaisesti kaikkia ääniä. Ihan kiva, ettei tarvitse kuunnella koko päivää tunarilaulantaa. Niin siis hommahan toimii vähän mestarikurssimaisesti, eli jokainen saa olla läsnä kuuntelemassa toisten harjoituksia. Ja kun sanon "saa" tarkoitan että "pitää" olla läsnä. Yksi tenori lähti kesken pois, ja heti tuli kamala posmennus aiheesta. No, ehkä kun olen ansainnut kannukseni, niin sitten voi olla vähän vähemmän läsnä ja tehdä jotain muuta kivaa, kuten harjoitella itsenäisesti.
Luokkia täällä on ihan kivasti, ja vanhan rakennuksen luokissa on tilaakin, ainakin iltaisin. Pianot ovat vähän sinnepäin vireessä, mutta kukapa sitä nyt koko ajan niitä virittelisi. Kunhan nyt jonkun äänen niistä saa, niin hyvä näin. Luokat ovat myös kivan suuria ja lämpimiä.
Koulun keskusrakennushan sijaitsee vanhan amfiteatterin vieressä vanhassa kaupungissa. Kaikenlainen taide on hyvin lähellä, ja erityisesti kansanmusiikki on hyvin esillä. Suurin osa koulun opiskelijoista lienee kansamusiikkia pääaineenaan lukevia muusikoita, mutta on meitä klassikkojakin ihan hyvä määrä. Ihan hyvillä mielin tässä koulua aloittelee ja aamulla pitäisi ottaa ryhtiliikettä Ivaylon kanssa, ja ottaa klo 8.30 pikku aamulenkki soutustadionilla, tosin kävellen.
Nyt kuitenkin iltaruuan laittoon ja kotitehtävien tekemiseen mars!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti