Erasmus-tyyppien kanssa oli hauskaa. Oli pari ranskalaista, yksi tsekki ja sitten paikallisia muutama, joten ei mikään hirveän iso joukko. Mukaan mahtui myös eräs bulgaari, joka oli ollut Helsingissä vaihdossa pari vuotta sitten. Hänellä oli melko stereotyypinen käsitys mm. suomalaisista juomatavoista, mutta kukapa häntä voisi syyttää, kun ensimmäisenä perjantaiyönä rautatientorin tienoot näyttivät todellisen kasvonsa hänelle. Hän oli yllättynyt, kuinka nuorena suomalaiset ryhtyvät juomaan alkoholia. Sanoin, että eipä se ikä kyllä täällä ole sen matalampi, ja meillä sentään ei saa keittää pontikkaa kotona, toisin kuin täällä. No, se oli sellaista huulenheittoa, mutta ilta jatkui erään läsnä olleen tytön poikakaverin bändiä kuuntelemaan.
Pumppu veivasi ihan komiasti, eikä laulajalla varsinkaan ollut mitään haasteita biisien kanssa. Rumpali oli vähän jäässä aluksi, mutta kyllä se sieltä sitten. Yllätyin, kuinka hyvältä homma oikein kuulosti välillä. He soittivat Deep Purplea, Sabbathia, Iron Maidenia, Rainbowta ja sitä rataa, reunustaen reittiä parilla paikallisella hittikappaleella. Tytöt keksivät, että olen myös rumpali, ja pakottivat minut soittamaan, koska bändi kuulemma vaati. Kävin sitten höyläämässä Smoke On The Waterit poikien kanssa, ja olihan se kieltämättä aika hauskaa. Ilta jatkuikin sitten bändin poikien kanssa pöydässä, kun Erasmus-väki hiihteli kohti kotia.
Tässä nyt istuskelen jo toista päivää reenaten kotona, koska Kaludi ei opeta sunnuntaisin, ja nyt näyttäisi siltä, ettei hänellä ole tiloja, joissa opettaa tälle, eikä huomiselle päivälle. Hittusen sapettaa, kun olisi tiennyt aikaisemmin asiasta. Olisin voinut lähteä Suomeen aikaisemmin SOJK:n leiriä varten. Katsotaan nyt, jos vaikka lentoyhtiö olisi suopea, ja muuttaisi lippuja sen verran että pääsisin jo huomenna lähtemään.
Kaludi oli todella pahoillaan tapahtuneesta, mutta lupasi kyllä hyvittää tämän. Eipä siinä, ei minun puolestani tarvitse kyllä hyvittää mitään, koska hän on jo luvannut opettaa muutenkin ylimääräistä. Motivaatio on korkealla, mutta vähän tämä nyt syö miestä. Ei se auta kuin jatkaa omaehtoista harjoittelua. Onhan tässä parisen sataa sivua Lohengriniä hakattavana kovalevylle ennen kesää, eikä kuukauden päästä konsertissa laulettava Othellon alkukuorokaan mikään ihan triviaalipätkä ole. No, leuka rintaan ja kohti uusia tappioita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti