Kuuntelin päivällä joukkiota solffaamassa erästä oopperaa, by M. Ozart. Ihmettelin, kun ei jotenkin tuntunut luistavan pojilta, mutta hetken kuunneltuani tuli se varsinainen WTF-hetki. Kappale meni tyyliin H-duurissa, mutta Do:n paikalla olikin Si, eli C oli Do. Eikä siinä vielä kaikki. Jotta herra Kodaly kääntyisi varmasti haudassaan, pojat viis veisasivat korotetuista tai alennetuista sävelistä, ja reippaan poikana vetelivät C:t ja C#:t samalla Do:lla. Eipä ihmekkään, kun pianisti katsoi kovin hitaasti, kun solffasin mestarikurssilla hänen kanssaan aariaa tavalla, johon olen Maikin solffatunneilla oppinut. Ei se pianisti mitään sanonut, mutta huomasin hänen tekevän silloin samalla tavalla, kuin nuo pojat meidän koulussamme. Tämä on ilmeisesti ihan normaali tapa täällä käyttää solffaamista tuolla tavalla. Ihmettelen vaan, miten niistä on kenellekään hyötyä esimerkiksi kappaleiden kirjoittamisessa nuoteilla?
Toinen hetki lähestyi kotiin kävellessäni. Ihmettelin sireenin tapaista tötteröä puiston laidalla. Lähempi tarkastelu paljasti sen olevan linnunpönttö, mallia "Soviet Russia". Pöntössä on noin kymmenen kerrosta, ja asuntoja on joka suuntaan ympyrän kehällä, yhdessä kerroksessa noin kymmenen. Eipä tarvinnut kauaa miettiä, mistä arkkitehdit ovat saaneet ideansa, mutta tuli vain mieleen: Kumpi oli ensin? Kuva seuraa ehkä myöhemmin.
Bulgarian opetus jatkui tänään, ja ranne on, jos mahdollista, kipeämpi kuin eilen. En pysty käsittämään, miten nämä ihmiset kykenevät kommunikoimaan keskenään kirjoitetulla kielellä, kun kyrillisten aakkosten kirjoittamistapoja on kaksi. Sen normaalin tekstaamistyylisen kirjoituksen vielä pystyn juuri ja juuri hallitsemaan, mutta tänään alettiin käydä kaunokirjaimia läpi, ja prosessori kyllä ylikuormittui pahanpäiväisesti. Käsi ei kertakaikkiaan pystynyt tuottamaan oikeanlaisia kirjaimia, ja vaikka muuten pysyin ihan hyvin kärryillä, niin turhauduin motooriseen heikkouteeni. Kun opettaja ei osaa juurikaan englantia, hän turvautuu taajaan hyväksi havaittuun tapaan tehdä itsensä selväksi. Hän ryhtyy käyttämään voimakkaampaa ääntä, ja joskus intoutuu huutamaan, kun ei mene perille. Lupaan täten, että en ikinä huuda, jos toinen ei ymmärrä kieltä. Ei sillä että olisin sitä muutenkaan koskaan tehnyt, mutta lupaan nyt kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti