Aamupäiväinen kahvinmetsästys vaihtui päiväruokailuun, kun koko kaupungissa ei ole baagelsseja ja kahvia tarjoavia pikkukahviloita. Kävelin keskustaa vanhan maastoetsijän vaistolla spiraalimaisesti hotellilta lähtien, enkä löytänyt muuta vaihtoehtoa kuin mennä syömään raflaan. Kiva, että ruoka ainakin on hyvää, ja halpaa. Perinteinen Shopska ja paikallinen versio pitsasta, sekä fanta, yhteensä 5,50€. Sitten taas kohti katuja etsimään nähtävyyksiä.
Ilmeisesti turistikausi ei ole päällä, kun turistitoimisto on kiinni, museot on kaikki suljettu, eikä kaupungissa ole muuta nähtävää LP:n mukaan, kuin massiivinen TV-torni. No, olihan se massiivinen, mutta näkemisen arvoisesta sitten niin tiedä... Samalla jamppaillessani tuli mieleen, että on sitä aika kauas nakattu yksittäinen ompelijan ja sähköinsinöörin poika maailmalle. Täällä sitä eletään sitä oopperaunelmaa ranteet pystyssä susiturkki päällä (lainatakseni erästä kuulua manselaista iskelmätähteä).
Kaippa sitä pitää nyt vaan jatkaa rötväystä, vaikka sainkin aamulla uudelleen käynnistettyä 100 Pushups -ohjelman, joka joulun jälkeen jäi vähän kiireiden vuoksi huonolle hoidolle. Sain kuin sainkin runnottua testissä reilun kolmenkymmentä punnerrusta. Olisi varmaan mennyt vähän enemmänkin, jos olisin suorittanut myöhemmin, kuin suoraan sängystä nousseena. No, siitä se sitten jatkuu ylihuomenna.
Nyt takaisin Legioonalainen Peters -kirjan pariin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti