When I ask you to sing, you will ask: "How high?".
Ihan hittusen puhkinainen olo. Reilut kolme tuntia laulaen Toscaa, Mattinataa, ja muita koottuja tenorintappoteoksia, eikä ihme kyllä tee kipeetä muualle kuin koko kroppaan. Olo on kuin ois kasa omenoita Mehu-Maijan vieressä puolen päivän höyrystämisen jälkeen. Hyvin se kuitenkin meni, eikä mikään voisi olla hauskempaa.
Pianistin kanssa on kiva tehdä hommia, kun kaveri on keikkaa tekevä konserttipianisti, ja musiikkiakatemian pianonsoiton professori. Osaa hommansa aika komiasti, eikä paljoo tartte hinkata, kun se jo haistaa mimmonen kappale on kyseessä. Konserttiohjelmisto on kasassa, ja nyt vaan hiotaan särmiä pois piiseistä sit loppuviikko.
Tavallaan se on kai onni, että pari kaveria joutui lähtemään muihin hommiin kurssilta, yksi sairastui ja yksi asuu sen verran kaukana, ettei ehdi kuin yhteen sessioon per päivä. Tämä jättää aika paljon aikaa per oppilas meille muille.
Ei kai tää sit muuta. Sitä tää ny sitten on, kun ei oo ees kameraa mukana millä voisi ottaa kuvia ja niitä sitten näytellä. Vähän samanlainen olo, kun armeijassa ollessa. Kauheesti tekis mieli jutella muita juttuja, mutta ei oo ketään kenen kaa jutella, ja mieleen tulee vaan se, mitä tekee päivittäin. "Oli kyl semmoset maastoharjoitukset, että huh huh" "Mut meidän vääpeli se vasta onkin aika kova jätkä" ja sitä rataa.
No kerrotaan sitten lisää aiheesta, kun jotain tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti