Lyhyen, hyvin menneen laulupäivän päätteeksi kävin käppäilemässä ja eksymässä sivukujille. Löytyihän sieltä kaikennäköistä nähtävää sittenkin, pitää vain uskaltaa uskaltaa.
Kävin etnografisessa museossa katselamassa paikallista taidetta ja vanhan kaupungin antia. Olihan siinä käsityötä kerrakseen, ja vanhat rakennukset on aika kivoja. Kävin lisäksi kävelemässä paikallisessa puistossa, jollainen löytyy jokaisesta isommasta kaupungista täältä. Pyhän Yrjön puisto oli ilmeisesti kyseessä, kun sisääntulolla tervehti pyhimys seivästämässä lohikäärmettä. Samaisen pyhimyksen kirkkokin löytyi matkan varrelta.
Puistossa oli iso liikuntakeskus, joka oli saanut melkoisia puremia ajan hampaasta. Tolkkuttoman kokoisen sisäuimalan ikkunat oli kivitetty hajalle ja seinät piirretty täyteen graffiteja. Muissakaan liikuntapaikoissa ei paljoa liikettä näkynyt. Pihalle oli laitettu aika fiksunnäköiset ulkojumppavehkeet, vähän niinkuin keskuspuistossa Helsingissä. Siinä yksinäinen herra veti leukoja nerokkaalla laitteella. Laitteessa istutaan penkillä, ja vedetään yllä olevista kahvoista, jolloin penkissä istuja nousee ylös. Vastusta voi säätää siirtämällä käsiä lähemmäksi nivelpistettä. Ei meillä vaan tuollaisia...
Puistossa oli myös paljon koiria. Eikä mitä tahansa kulkukoiria, vaan sakemanneja, dobermanneja ja joku seisova lintukoirakin vastaan kalppi. Ilmeisesti täällä aika monella on kotona koira, joista sitten osa on joko karannut tai heitetty pihalle asumaan. Siksi kaupunki onkin täynnä kulkukoiria. Onneksi ne ovat pääosin ystävällisiä, eivätkä välitä ihmisten läsnäolosta juurikaan. Tulee muutenkin kotoinen olo, kun kun kuuntelee kavereiden haukkukonserttia pihalla.
Kävely teki muutenkin hyvää, kun en saanut nukuttua juurikaan kipeytyneen selän vuoksi. Hotlan peti on sen verran pehmeä, että massiivinen ruhoni painautuu pohjaan asti, ja kääntyminen vaatii mursumaisia ponnisteluita onnistuakseen. Ajattelin kysellä toista huonetta, mutta en ole viitsinyt. Kaludi hommasi huoneen minulle, joten pitää tyytyä siihen, mitä tarjotaan. Ei passaa valittaa, kun halvalla saa.
Huomenna alkaa sitten ankara höylääminen pianistin kanssa. Tämä päivä voidaan ottaa vielä illalla rennosti. Valmistautuminen kurssin päättäjäiskonserttiin on siis alkamassa. Todellinen törkeän paikan leirin koetuskivi. Katsotaan, jos jotain julkaistavaa sieltä irtoaisi. Ainakin viime leiriltä oli kolmestakin eri kuvakulmasta materiaalia.
<muoks>
Unohtui tärkeä asia kertoa. Yön aikana tuli talvi, ja 10cm lunta että pamahti. Selkeästi paikallisiakin sapettaa, kun kaikkien naama oli aika väärällään joka paikassa missä kävin. Onneksi olin tällä kertaa varautunut, toisin kuin edellisellä kerralla maaliskuussa, jolloin oletin että lenkkarit ja ohkainen kevättakki kelpaa. Jouduin kenkäostoksille, kun Plovdiviin nakkasi parikymmentä senttiä vetistä lunta ja takatalven. Onneksi muistin, että täällä tosiaan saattaa olla talvi, tai saattaa olla olematta. Siksi ehkä matkalaukkuni painovatkin lentokentällä sen 29kg.
Täältä tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti