Tänään sitten laulettiinkin teknisen opiston kokoushuoneessa, jossa oli joku joskus saattanut käydä imuroimassa. Kaikki yski kuin astmaatikot tuberkuloosissa aamureenien ajan. Ei ollut hyvä tämä, totesi Kaludi, ja siirryimme sitten takaisin pieneen luokkaan keskustassa.
Siellä sitten parit canzonetat ja parit aariat pianistin kanssa, ja katseltiin tulevaan konserttiohjelmistoa. Kummasti on energiaa ja tarmoa vetää pari tuntia täpöllä, vaikka kuinka pöly keuhkoissa poltteleekin. Hyvät meininki, ja kelitkin suosii suomalaista talvikarpaasia. Bulgaarit itkee kun on pari astetta pakkasta ja lunta, mutta minä vaan nauran näitten talvelle. Tulisivat Helsinkiin kokeilemaan onneaan.
Kaludi oli joskus vuosia sitten Tampereella keikalla, kun oli reilu parikymmentä raatia pakkasta. Hän muistelee vieläkin, kuinka he joutuivat liikkumaan Cumuluksesta Tampere-talolle taksilla, koska ei heillä ollut sopivia ulkovaatteita. Itselläni on semmoinen filosofia, ettei ole vääriä kelejä, on vain vääriä varusteita. Kahden käyttörotuisen koiran omistaminen on kummasti vahvistanut tätä ajattelutapaa.
Ajattelin tässä samalla ottaa käyttöön, nyt kun kerran aikaa on, 200 istumaannousua -projektin. Aloitin saman tien, ja totesin, etten muista koskaan saaneeni näin vähän istumaannousuja yhtäsoittoa. On siis ihan aikakin vähän parannella tilastoja. Katotaan ny mihin tolla 24kpl:n suorituksella pääsee, vai pääseekö. Punnerruksia menee jo reippaat 40. Miinuspuolena on tosin se, että takareidet jumittuu, josta seuraa selän kipuilu. Venytelin eilen jalat kunnolla, kun paikallinen versio ibuprofeenista oli vienyt terän kivulta pois. Heti helpotti. Taas oltiin jännän äärellä kyllä, mutta täytyy kiittää tästäkin tiedonjyvästä erästä Oopperajuhlien tanssijaa, joka selitti tän syy-seuraus-suhteen mulle viime kesänä.
No, ehkäpä tästä seuraavaksi vähän punnerrellaan, sitten lasketaan lämmin kylpy, lillutaan siellä tarpeelinen aika, ja mennään lataan akkuja sitten huomista sessiota varten. Onneksi on näitä mestarikursseja jo muutamia takana, niin muistaa levätä kurssin alussa, jotta jaksaa sitten viikon loppuun. Onhan tämä aikamoista rääkkiä kun kokeillaan rajoja joka päivä, ja opitaan siinä samalla uutta omasta tekemisestään. Tätä sitä täältä lähdettiin hakemaankin, joten eipäs valiteta!
Päätän raporttini tähän... jaha, nyt meni kuva, kohta menee varmaan äänikin.
Meikän alaselkä kiukutteli joskus taannoin ja hieroja totesi, että ei se selkä ole jumissa, vaan gluteus mediukset. Eli kyllä se koko kroppa selästä alaspäin kantsii venyttää auki, niin eivät vääntele selkää hassuun asentoon ja juntturaan. Elähän hyvää elämää, vaikka sitten kovaa ja korkeelta. -delic
VastaaPoistaJoo toi onkin kyl hyvä pointti varmasti. Voiskin kyl ottaa asiakseen täs ennen nukkumista semmosen pienen venyttelysession, ettei huomen aamuna ole taas sama juttu eessä.
VastaaPoista